Edvin Laine
| Edvin Laine | |
|---|---|
 Laine vuonna 1954 | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Edvin Armas Laine |
| Syntynyt | 13. heinäkuuta 1905 Iisalmi, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 18. marraskuuta 1989 (84 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä, teatteri- ja elokuvaohjaaja |
| Puoliso | Martta Parkkonen (vih. 1927; k. 1938) Mirjam Laine (vih. 1941; k. 1989) |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1943–1986 |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Tuntematon sotilas (1955) Täällä Pohjantähden alla (1968) |
| Palkinnot | |
| |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Edvin Armas Laine (vuoteen 1906 Bovellán; 13. heinäkuuta 1905 Iisalmi – 18. marraskuuta 1989 Helsinki) oli Suomen tunnetuimpia teatteri- ja elokuvaohjaajia.
Laineen ohjaama elokuva Tuntematon sotilas (1955) on ylivoimaisesti kaikkien aikojen katsotuin elokuva Suomessa. Sen ja muiden suomalaisten kirjallisuusklassikoiden, kuten Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Niskavuori-sarja, ohjaaminen teki Laineesta – Peter von Baghin sanoin – Suomen kansallisohjaajan.[1]
Varhainen elämä
Laine oli yksi maalarimestarin kahdeksasta lapsesta. Perheellä ei ollut varaa laittaa häntä oppikouluun, mutta Laine opiskeli vuoden 1927–1928 Suomen Näyttämöopistossa.[2]
Ura
Edvin Laineen teatteriura alkoi Turun teatterista näyttelijänä. Vuonna 1935 hän siirtyi Tampereelle ja eteni Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi. Vuodet 1943–1953 Laine oli Helsingin Kansanteatterin ohjaaja-näyttelijä ja 1953–1973 Suomen Kansallisteatterin ohjaaja. Näiden töiden ohella hän vieraili muualla ja ohjasi Tuntemattoman sotilaan yhdeksänä kesänä Pyynikin kesäteatterissa, ja lisäksi useita oopperoita.[2]
Laine esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa Sano se suomeksi (1930). Suurempi elokuvarooli oli Juhanina Seitsemässä veljeksessä (1939).[3]
Nelikymmenvuotisesta teatteriurasta huolimatta Laine tuli tunnetuksi ennen kaikkea elokuvaohjaajana. Laineen ohjauksia sävyttävät iskevä ja voimakas kerronta. Hän ohjasi 43 vuoden aikana 39 elokuvaa, ensimmäisenä maalaismelodraama Yrjänän emännän synti (1943). Kestävimpiä ohjaustöitään hän teki ohjatessaan suomalaisen kansalliskirjallisuuden klassikoita, kuten Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1955) ja Täällä Pohjantähden alla (1968) ja kolme Hella Wuolijoen Niskavuori-elokuvaa.[2][3]
Yksityiselämä
Laine menehtyi 84-vuotiaana myeloomaan.[4]
Laine oli 1941–1989 naimisissa näyttelijä ja käsikirjoittaja Mirjam Noveron kanssa,[5] joka näytteli muun muassa Anna Kivivuorta elokuvassa Täällä Pohjantähden alla.[6] Heidät on haudattu Helsingin Hietaniemeen.[7][a]
Laineen ensimmäinen vaimo oli 1927–1938 Martta Parkkonen, joka kuoli vuonna 1938.[5]
Hänen nuorempi veljensä Aarne Laine oli näyttelijä[2] ja toimi Laineen elokuvien vakionäyttelijänä ja usein myös apulaisohjaajana. Näyttelijä Tuija Halonen oli Edvin Laineen serkku.
Valikoitu filmografia
- Pääartikkeli: Edvin Laineen filmografia
Näyttelijänä
- Seitsemän veljestä (1939)
- Rakas lurjus (1955)
Ohjaajana
- Niskavuoren Heta (1952)
- Tuntematon sotilas (1955)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Niskavuori taistelee (1957)
- Sven Tuuva (1958)
- Skandaali tyttökoulussa (1960)
- Täällä Pohjantähden alla (1968)
- Akseli ja Elina (1970)
- Akaton mies (1983)
Palkinnot ja ehdokkuudet
- 1953: Niskavuoren Heta parhaan ohjauksen Jussi
- 1955: Pro Finlandia -mitali
- 1955: Tuntematon sotilas parhaan ohjauksen Jussi
- 1956: Tuntematon sotilas OCIC-palkinto Berliinin elokuvajuhlilla
- 1959: Sven Tuuva Hopeinen karhu -ehdokkuus Berliinin elokuvajuhlilla
- 1961: Skandaali tyttökoulussa Grand Prix -ehdokkuus Moskovan kansainvälisillä elokuvajuhlilla
- 1964: Suomen Näyttämötaiteen kultainen ansiomerkki
- 1968: Täällä Pohjantähden alla parhaan ohjauksen Jussi
- 1971: Akseli ja Elina Kultainen palkinto -ehdokkuus Moskovan kansainvälisillä elokuvajuhlilla
- 1974: professorin arvo
- 1980: Helsinki-mitali
- 1985: Ida Aalberg -mitali
Huomautukset
- ↑ Haudan sijainti: Uusi alue, kortteli 9, linja 06, hauta 0180.
Lähteet
- Laine (aik. Bovellan), Edvin Armas Kuka Kukin on (aikalaiskirja) 1954. Runeberg-projekti.
- Uusitalo, Kari: Laine, Edvin (1905–1989). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.12.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
- ↑ Bagh, Peter von: Laine Edvin Yle Teema. 2003. Yleisradio Oy. Viitattu 7.12.2016.
- ↑ a b c d Uusitalo 2014. Viitattu 7.12.2016.
- ↑ a b ”Laine, Edvin”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3 493–3 494. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
- ↑ Tytär Jarna kertoo tämän YLEn sarjassa ”kansakunnan perilliset” jaksossa 14.
- ↑ a b Kuka Kukin on 1954, s. 438. Viitattu 26.8.2018.
- ↑ Mirjam Novero Elonetissä. . Viitattu 1.1.2022.
- ↑ Hietaniemen hautausmaa merkittäviä vainajia (PDF) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 7.12.2016.
Kirjallisuutta
- Kalemaa, Kalevi: Edvin Laine – sisulla ja tunteella. WSOY, 2003. ISBN 951-02832-0-7.
- Holopainen, Pekka & Lehdistö, Leo: Edvin Laine: Itse asiassa kuultuna. WSOY, 1979. ISBN 951-00942-1-8.
- Heikkilä, Ritva: Edvin Laine, Tuntematon sotilas ja pylvässänky: Elämäni esirippuja ja valkokankaita. Tammi, 1983. ISBN 951-30594-5-6.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvin Laine Wikimedia Commonsissa
- Lindfors, Jukka: Jussi-palkintojen saajat ja kriitikot keskustelivat Jatkoajassa vuonna 1969 suomalaisesta elokuva-alasta Yle Elävä arkisto. 8.9.2006 (päivitetty 22.8.2023).
- Lindfors, Jukka: Edvin Laineen vuosikymmenet Yle Elävä arkisto. 8.9.2006 (päivitetty 5.1.2015).
- Ohjaaja Edvin Laine (Televisiohaastattelu 1978) Yle Areena. 2.3.2023.
| ||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
