1. Baltian rintama
1. Baltian rintama oli puna-armeijan toisen maailmansodan rintama, joka muodostettiin 20. lokakuuta 1943 Kalininin rintamasta. 24. helmikuuta 1945 se uudelleenjärjesteltiin Semlandin operatiiviseksi ryhmäksi.[1]
Operaatio Bagrationissa 1., 2. ja 3. Valkovenäjän rintama sekä 1. Baltian rintama hyökkäsivät Saksan Keskustan armeijaryhmää vastaan 700 km leveän kaistan kautta, joka ulottui Polatskista Bobruiskiin.[2]1. Baltian rintaman 359 500 sotilasta työntyi Pohjoisen ja Keskustan armeijaryhmän välistä kohti Itä-Preussia ja Baltiaa. Rintaman tehtävänä oli suojella päähyökkäyksen oikeaa sivustaa ja tukea etelämpänä olevia joukkoja.[3]
Lokakuun alussa 1. Baltian rintama hyökkäsi länteen kohti Baltian rannikkoa, jonka se saavutti lähellä Memeliä 10. lokakuuta 1944. Pohjoisen armeijaryhmä jäi näi eristyksiin ja joutui perääntymään Kuurinmaalle.[3] 1. ja 2. Baltian rintama saivat Stavkalta määräyksen Kuurinmaan armeijaryhmän tuhoamisesta, jotta Baltiaan sijoitetut joukot saataisiin vapautettua tärkeämpiin tehtäviin. Ensimmäinen hyökkäys aloitettiin 16. lokakuuta 1944, mutta se pysähtyi lähelle Tukumsin kaupunkia. 27. päivänä aloitettu uusi offensiivi pysähtyi sekin ilman merkittäviä saavutuksia. Kolmannen kerran motin tuhoamista yritettiin 20. marraskuuta, mutta saksalaisten ja latvialaisten joukkojen onnistui säilyttää puolustusasemansa. Epäonnistuneita yrityksiä tehtiin vielä joulukuussa, helmikuussa ja huhtikuussa 1945.[4]
Komentajat[1]
- 20. lokakuuta – 19. marraskuuta 1943 armeijankenraali Andrei Jerjomenko
- 20. marraskuuta 1943 – 24. helmikuuta 1945 armeijankenraali Ivan Agramjan
Lähteet
- ↑ a b Auke de Vlieger: De Slag om Stalingrad - Fronten stalingradbattle.nl. Arkistoitu 28.2.2007. Viitattu 3.4.2007. (hollanniksi)
- ↑ WW2 timeline worldwar-2.net. (englanniksi)
- ↑ a b Jonathan W. Jordan: Operation Bagration: Soviet Offensive of 1944 TheHistoryNet. Viitattu 4.4. 20007. (englanniksi)
Russia In World War 2 greyfalcon.us. Viitattu 4.4.20007. (englanniksi) - ↑ Frank Gordon: Kurland: The Last Stand Centropa Reports. Arkistoitu 8.4.2007. Viitattu 5.4.2007. (englanniksi)
