Xie Fuzhi

Xie Fuzhi (yksink.: 谢富治; perint.: 謝富治; pinyin: Xiè Fùzhì; 1909 Hong’an, Hubei – 26. maaliskuuta 1972)^[1][2] oli kiinalainen poliitikko, joka toimi Kiinan yleisen turvallisuuden ministerinä vuosina 1959–1972. Hänellä oli keskeinen rooli kulttuurivallankumouksen aikana toteutetuissa poliittisissa puhdistuksissa.

Ura

Xie liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen Jinggangvuorilla vuonna 1931 ja osallistui vuosien 1934–1935 pitkään marssiin.^[1][2] Hän oli poliittisena komissaarina kommunistien armeijassa vuosina 1938–1949 ja jatkoi sen jälkeen uraansa puolueessa sekä Kiinan kansanarmeijassa. Hänet valittiin 1954 Kiinan kansankongressiin ja 1956 puolueen keskuskomiteaan sekä ylennettiin kenraaliksi 1955. Vuosina 1955–1959 hän oli puolueen Yunnanin alueen ensimmäisenä sihteerinä.^[1] Xie nimitettiin turvallisuusministeriksi Mao Zedongin suosituksesta syyskuussa 1959, ja hän toimi tehtävässä kuolemaansa asti. Tammikuusta 1965 alkaen hän oli samalla myös varapääministerinä. Hän oli vuosina 1966–1969 politbyroon varajäsen ja huhtikuusta 1969 alkaen sen varsinainen jäsen.^[1][2]

Xie seurasi kulttuurivallankumouksen aikana uskollisesti Maon uutta linjaa, ja oli sekä Lin Biaon että Jiang Qingin ympärille muodostuneiden ryhmien tukija. Xien valmistelemat, tammikuussa 1967 julkaistut uudet turvallisuusmääräykset kielsivät ”vastavallankumouksellisiin luokkiin” kuuluvilta kiinalaisilta julkisissa tehtävissä toimimisen ja yllyttivät vainoon heitä kohtaan.^[2] Xie kuului kulttuurivallankumouksen pienryhmään,^[3] ja oli huhtikuusta 1967 alkaen Pekingin vallankumouskomitean puheenjohtaja.^[1][2] Lisäksi hän oli pelätyn ”puoluekeskuksen erityistapausten tutkimusryhmän” jäsen, ja kontrolloi yhdessä Wang Dongxingin kanssa muiden puoluejohtajien tapauskansioita. Xiellä oli keskeinen rooli muun muassa Liu Shaoqin, Deng Xiaopingin ja Zhu Den lavastamisessa puolueen vihollisiksi.^[2] Heinäkuussa 1967 Xie ja Wang Li joutuivat niin sanotun Wuhanin välikohtauksen yhteydessä hetkeksi maltillista linjaa kannattaneen kenraali Chen Zaidaon vangitsemiksi ollessaan Wuhanissa tukemassa Maon käskystä radikaalimpia punakaarteja. Vangitsemista väitettiin vallankaappausyritykseksi, ja sen seurauksena radikaalit kaartit syöksivät Kiinan joksikin aikaa entistä syvempään sekasortoon.^[3]

Maaliskuussa 1971 Xiestä tuli muiden tehtäviensä ohella Pekingin ensimmäinen sihteeri, mutta hän kuoli vuotta myöhemmin. Hänet yhdistettiin kuolemansa jälkeen niin sanottuun neljän koplaan, ja hänet julistettiin lokakuussa 1980 postuumisti erotetuksi kommunistisesta puolueesta samassa yhteydessä Kang Shengin kanssa.^[4][1]

Lähteet