William Wilberforce
William Wilberforce (24. elokuuta 1759 Kingston upon Hull, Englanti – 29. heinäkuuta 1833 Lontoo, Englanti) oli englantilainen poliitikko ja evankelikaali. Cambridgen yliopistosta valmistunut Wilberforce valittiin parlamenttiin vuonna 1780, ja hän istui siellä vuoteen 1825 saakka.[1]
Ura parlamentissa
Wilberforce pyrki parlamenttiurallaan ajamaan sosiaalisia uudistuksia ja erityisesti parantamaan tehdastyöläisten asemaa[1]. Orjakaupan Brittiläisen imperiumin alueella kieltäviä lakialoitteita hän teki 18 vuoden ajan, kunnes laki lopulta hyväksyttiin 1807. Hänen aloitteestaan asia tuli esille myös Wienin kongressissa, ja tuloksena oli orjakaupan kieltäviä kansainvälisiä sopimuksia.[2] Wilberforcella oli merkittävä vaikutus parlamentin vuonna 1813 tekemään päätökseen sallia lähetyssaarnaajien pääsy Intiaan.[3] Orjien vapauttamisesta imperiumin alueella päättänyt laki hyväksyttiin 1833. Politiikasta jo vetäytynyt Wilberforce kuoli pian lain hyväksymisen jälkeen. Hänet on haudattu Westminster Abbeyyn.[1]
Perhesuhteet
Vuonna 1797 William Wilberforce meni naimisiin Barbara Spoonerin kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä ja neljä poikaa. Yksi Wilberforcen pojista oli piispa Samuel Wilberforce.[4][3]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta William Wilberforce Wikimedia Commonsissa
- Wilberforcen elämäkerta The Wilberforce Schoolin sivuilla (Archive.org) (englanniksi)
- A Practical View of the Prevailing Religious System of Professed Christians, in the Middle and Higher Classes in this Country, Contrasted with Real Christianity
| ||||||||||||||||||||||
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
