Werner Söderhjelm
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Jarl Werner Söderhjelm (26. heinäkuuta 1859 Viipuri – 16. tammikuuta 1931 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä, valtiopäivämies, kirjallisuushistorian tutkija ja diplomaatti.
Henkilöhistoria
Söderhjelmin vanhemmat olivat prokuraattori Woldemar Söderhjelm ja Amanda Olivia Clouberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Viipurin lyseosta 1877, valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1882 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1885. Söderhjelm oli Helsingin yliopistossa uudemman kirjallisuuden dosenttina 1886–1889, romaanisen filologian dosenttina 1889–1894 sekä ylimääräisenä professorina 1894–1898. Hän toimi germaanisen ja romaanisen filologian professorina 1898–1908, romaanisen filologian professorina 1908–1913 ja viimeksi kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professorina 1913–1919.
Söderhjelm osallistui pappissäädyssä valtiopäiville 1905. Hän kuului 1900-luvun alussa nuorsuomalaisten vanhoilliseen siipeen ja oli nuorsuomalaisen puolueen keskushallituksen jäsen 1906–1907.
Suomen itsenäistyttyä Söderhjelm toimi vuosina 1918–1919 Suomen tiedotustoimiston johtajana Kööpenhaminassa Suomen tunnetuksi tekemiseksi Skandinaviassa, ja 1919 hänet nimitettiin Suomen Tukholman-lähettilääksi ylimääräisenä lähettiläänä ja täysivaltaisena ministerinä[1] vuoteen 1928.
Werner Söderhjelm oli naimisissa vuodesta 1884 Sigrid Wilhelmina Lönnbladin kanssa. Heillä oli neljä poikaa, joista tunnetuin oli kirjailija ja toimittaja Henning Söderhjelm. Hänen nuorin poikansa J. O. Söderhjelm toimi muun muassa oikeusministerinä talvisodan aikana. Werner Söderhjelmin sisar oli Suomen ensimmäinen naisprofessori Alma Söderhjelm. Aktivisti Konni Zilliacus oli hänen serkkunsa.
Teoksia
- Johann Elias Schlegel, särskildt som lustspeldiktare. 1884
- De Saint Laurent. Poème anglonormand du XII:e siècle. 1888
- Le Mystère de S. Laurent (A. Wallensköldin kanssa). 1889
- Das Leben und die Wunder des heiligen Martin. 1897
- Antoine de la Sale. 1897
- Germaniska och romaniska språkstudier. 1892
- Kirjoituksia ja tutkielmia. 1898
- Karl Aug. Tavaststjerna. 1900
- Axel Gabriel Sjöström. 1895
- Johan Ludvig Runeberg I–II. 1904–1906
- Italiensk renässans (Torsten Söderhjelmin kanssa). 1907 (suom.)
- Studier i fransk berättarkonst I. 1910
- Profiler ur finsk kulturliv. 1913 (suom.)
- Oscar Levertin, en minnesteckning I–II. 1914–1917
- Åboromantiken och dess samband med utländska idéströmningar. 1915
- Johannes Linnankoski. 1918 (suom.)
- Läroår i främmande land. 1928
- Utklipp om böcker I–III. 1916–1924
Lähteet
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa P–Ö
- Söderhjelm, Henning: Werner Söderhjelm. Helsingfors: Holger Schildts, 1960. (ruotsiksi)
- Söderhjelm, Henning: Unga år. Helsingfors: Holger Schildts, 1962. (ruotsiksi)
Viitteet
- ↑ Söderhjelm, Jarl Werner. Tietosanakirja osa 11. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
Kirjallisuutta
- (sv) Henning Söderhjelm, Werner Söderhjelm / Henning Söderhjelm., Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki, (ISSN 0039-6842 ja 2490-1547)
Aiheesta muualla
- Matti Klinge: Söderhjelm, Werner (1859–1931) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Werner Söderhjelm 375 humanistia -sivustolla 19.2.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
