Vuoristotauti

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Vuoristotauti on hapenpuutteesta johtuva tila, joka aiheutuu nesteiden kertymisestä keuhkoihin ja aivokudokseen. Solutasolla mitokondrion energiantuotannon ehtyessä solun natriumpumppu ei pysty poistamaan riittävästi suoloja solusta, ja osmoosi aiheuttaa ylimääräisen nesteen kertymistä soluihin. Tämä aiheuttaa turvotusta aivoissa ja aivorungossa (aivoödeema) ja/tai nesteen vuotamista keuhkoihin (keuhkoödeema). Pahimmassa tapauksessa vuoristotauti johtaa kuolemaan 6 tunnin kuluessa ensimmäisistä oireista. Kuolinsyynä on joko kooma (aivoödeema) tai hukkuminen (keuhkoödeema).

Oireet

Oireet alkavat tavallisimmin 12–36 tunnin kuluttua vuoristonousun jälkeen.^[1] Tavallisimpia oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, tasapainohäiriöt, sekavuus, hengenahdistus, veriset vaahtoyskökset ja unettomuus.

Hoito ja torjunta

Kenttäoloissa ainoa toimiva hoito on paluu alemmas. Hätätilassa voidaan antaa lisähappea. "Gamow Bag" on kannettava, pumpattava painekammio, jolla voidaan antaa ensiapua. Asetatsoliamidi (Diamox, Ödemin) on nesteenpoistolääke, joka nopeuttaa korkeaan ilmaan tottumista ja helpottaa usein vuoristotautia. Deksametasoni (steroidi) helpottaa myös turvotusta, mutta sitä voi käyttää vain lääkärin valvonnassa. Myös sildenafiili (Viagra) on todettu tehokkaaksi lääkkeeksi vuoristotautia vastaan. Vuoristotautia voi torjua nousemalla vuoristossa kyllin hitaasti, nyrkkisääntönä on enintään 300 metrin nousu päivässä 3 600 metrin jälkeen sekä ylimääräinen lepopäivä aina 1 000 metrin välein. Yksilön herkkyys vuoristotaudille on suurelta osin perinnöllistä, minkä vuoksi herkkyyden toteaminen vaatii DNA-tutkimuksen. Fyysisellä suorituskyvyllä ei ole osuutta vuoristotaudin kestoon, mutta yli 50-vuotiailla sairastumisriski on todettu pienemmäksi. Hyvä hapenottokyky ja korkea hemoglobiinitaso lieventävät oireita.

Katso myös

• Korkeuden vaikutus ihmiseen
• Korkeanpaikan harjoittelu
• Turvotus

Lähteet

Aiheesta muualla

• Heikki Karinen: Vuorikiipeily ja vuoristotaudin ehkäiseminen Matkailijan terveysopas, terveyskirjasto.fi. 17.5.2016. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 31.5.2016.
• Arkistoitu kopioAkuutti vuoristotauti - ennakoiminen ja hoito kiipeilyretkikuntien aikana (Uutinen Heikki Karisen väitöksestä) terveyskirjasto.fi. 27.9.2013. Arkistoitu 30.6.2016. Viitattu 31.5.2016.
• Vuoristotauti uhkaa vasta yli 2500 metrin korkeudessa terveyskirjasto.fi. 30.04.2003. Duodecim, lähteenään brittiläinen lääketieteellinen julkaisu (BMJ 2003; 326: 915-919). Viitattu 31.5.2016. ^{[vanhentunut linkki]}
• Altitude Illness Clinical Guide For Physicians (8.5.2000) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (high-altitude-medicine.com)
• Acute High-Altitude Illnesses (New Engl J Med 2013; 368:2294-2302; vaatii sisäänkirjoittautumisen) (englanniksi) (nejm.org)