Vuoden 1814 peruskirja

Vuoden 1814 peruskirjan alkuperäisen kappaleen kansilehti Ranskan kansallisarkistossa.

Vuoden 1814 peruskirja (ransk. Charte Constitutionnelle) oli asiakirja, joka toimi Ranskan perustuslakina vuosina 1814–1830 ja muutettuna vuosina 1830–1848. Se teki Ranskasta perustuslaillisen monarkian ja takasi monien Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen säädettyjen kansalaisvapauksien jatkumisen myös Bourbon-restauraation aikana.[1]

Napoleonin kukistumisen jälkeen Ranskan kuninkaaksi tullut Ludvig XVIII sai antaa Ranskalle uuden perustuslain ja julkisti valtiosääntöesityksensä 26. huhtikuuta 1814 palattuaan maanpaosta Englannista. Hän hylkäsi samalla vaihtoehtoisen esityksen, jonka Charles Maurice de Talleyrandin johtama väliaikainen hallitus oli laatinut. Peruskirja astui voimaan 4. kesäkuuta 1814. Se perustui brittiläisiin esikuviin ja oli selvästi vapaamielisempi kuin Napoleonin vuonna 1804 säätämä vuoden XII perustuslaki. Peruskirja kuitenkin suosi vallankumousta edeltäneiden poliittisten olojen palauttamista ja konservatiivista politiikkaa kannattaneita ylempiä säätyjä.[2]

Peruskirjan mukaan lainsäädäntövaltaa käytti kaksikamarinen parlamentti. Ylempi kamari eli päärien kamari muodostui kuninkaan nimittämistä ylhäisaateliin kuuluneista edustajista, alempaan eli edustajakamariin valittiin jäsenet vaaleilla. Rajoitettu äänioikeus oli sidottu varallisuuteen. Lakiehdotusten tekeminen oli kuninkaan nimittämien ministereiden yksinoikeus. Napoleonin aikana säädetyt siviililaki ja kansalaisoikeudet jäivät voimaan.[2] Peruskirja julisti katolisen kirkon Ranskan valtionkirkoksi mutta vaati samalla myös muiden kirkkokuntien suvaitsemista.[1]

Restauraation alkuvuosina vahvan aseman parlamenttiin saaneet ultrarojalistit vaativat perustuslain kumoamista, mutta Ludvig XVIII päätti pitää siitä kiinni turvatakseen poliittisen vakauden. Hänen seuraajansa Kaarle X kuitenkin nimitti vuonna 1829 Jules de Polignacin johtaman ultrarojalistisen hallituksen, joka päätti ruveta kaventamaan perustuslaissa turvattuja kansalaisoikeuksia liberaalien heinäkuussa 1830 saaman vaalivoiton jälkeen.[3] Heinäkuun ordonansseina tunnettujen säädösten oli tarkoitus peruuttaa lehdistönvapaus ja porvariston äänioikeus, mutta niiden julkistamisen seurauksena Ranskassa puhkesi heinäkuun vallankumous, joka kaatoi Bourbonien vallan.[4] Uusi edustajainkamari teki sen jälkeen valtiosääntöön muutoksia, jotka lakkauttivat sensuurin, laajensivat äänioikeutta ja kavensivat katolisen kirkon asemaa valtionkirkkona.[3] Vuoden 1814 peruskirja säilyi muutettuna voimassa aina vuoteen 1848.[1] Heinäkuun monarkian aikana se ei kuitenkaan ollut enää luonteeltaan kuninkaan myötämielisyydestä riippuvainen ”lahja kansakunnalle”, vaan parlamentin muutettavissa ollut normaali perustuslaki.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Charter of 1814 (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.8.2014.
  2. ↑ a b Ihmiskunnan kronikka 1739–1860, s. 690–691. Gummerus 1988.
  3. ↑ a b c France: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.8.2014.
  4. ↑ Ihmiskunnan kronikka, s. 716–717.

Aiheesta muualla

  • Lisää luettavaa aiheesta Vuoden 1814 peruskirja on Wikiaineistossa (ranskaksi)