Vitsi

Vitsi (saks. Witz) on kirjallinen tai suullinen huumoripitoinen lyhyt kertomus, joka voi pukea tavallisenkin tapahtuman huvittavaan muotoon. Monissa vitseissä on yhdistetty kaksi käsitteellisesti täysin eri asiaa aasinsillalla yhteen. Erityisesti suullisesti kerrottaessa kerrontatapa vaikuttaa paljon siihen, onko vitsi hauska vai ei. Vitsi voi olla myös vaikeasti tajuttava, jolloin siihen liittyy hauskuuden lisäksi älyllinen haaste.

Anekdootit ja kaskut eroavat varsinaisista vitseistä siinä, että ne perustuvat todelliseen tapahtumaan ja niissä esiintyy tunnettuja todellisia henkilöitä.

Vitseillä käsitellään myös kiellettyjä aiheita. Vitsin avulla aihe tulee käsitettävään muotoon. Vitseissä yleensä pitää tuntea vitsin viitetausta ennen kuin vitsi voi naurattaa. Vitsi on mauton, jos se loukkaa kohderyhmäänsä.

Vitsien aihepiirejä

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vitsien karakteristiikasta ei lähteitä, elokuu 2014

• Armeijavitsit ovat huumoria maanpuolustuksellisista asioista ja liittyvät lähinnä varusmiespalvelukseen. Niitä ovat esimerkiksi arvoasteikkoon liittyvät vitsit.
• Ammatteihin kohdistuvat vitsit tuovat esiin huumoria eri ammateista ja niiden käytännöistä. Ammateista kehiteltyjä vitsejä ovat muun muassa lääkärivitsit ja juristivitsit.

• Automerkkivitseissä tuodaan yleensä jonkin merkin huonoja ominaisuuksia esille humoristisin keinoin.
• Blondivitsin kohteena oleva vaaleaverinen nainen tekee tai ajattelee jotain järjetöntä.

• Eläinvitsit perustuvat eri eläimien ominaisuuksiin ja niihin liitettyihin mielikuviin. Esimerkiksi kettu on viekas, karhu voimakas ja lammas puolustuskyvytön.

• Erä- ja kalamiesten vitsit perustuvat metsästys- ja kalastustapahtumien kommelluksiin ja tapahtumien liioitteluun, ääriesimerkkinä paroni Münchhausen (katso Münchhausenin oireyhtymä).

• Hehkulamppuvitseissä kysytään kuinka monta sitä ja sitä tarvitaan vaihtamaan yksi katossa oleva hehkulamppu.

• Laihialaisvitseissä huumori perustuu laihialaisten väitettyyn ylenmääräiseen säästäväisyyteen ja siitä johtuvaan niukkuudessa elämiseen. Muualla Euroopassa samankaltaisia vitsejä kerrotaan skotlantilaisista.

• Maailman ohuin kirja -vitsit kohdistuvat johonkin asiaan, jonka vähäisyydelle tai olemattomuudelle vitsaillaan.

• Pikku-Kalle -vitsit ovat vitsejä, joiden päähenkilö on pikkupoikaikäinen Pikku-Kalle.

• Poliittinen vitsi pohjautuu poliittisiin suuntiin tai poliitikkoon.

• Rasistiset vitsit pohjautuvat ihmisrotuihin tai kansallisuuksiin. Rasistisiin vitseihin liittyy usein kohderyhmän älykkyyden aliarviointi.

• Seksistisissä vitseissä naisen ja miehen eroista on tehty huumoria.

• Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsit perustuvat kolmen henkilön, suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen, keskinäiseen kamppailuun. Keskenään voivat kamppailla myös helsinkiläinen, turkulainen ja tamperelainen. Kansainvälisesti voidaan vitsailla esimerkiksi englantilaisesta, ranskalaisesta ja venäläisestä.

• Uskonnollisissa vitseissä vitsi pohjautuu usein uskontoon liitettyihin stereotypioihin. Esimerkkinä näistä ovat nunnavitsit. Vitsi voi kohdistua myös uskonnolliseen kertomukseen kuten Aatamiin ja Eevaan tai kirkon erilaisiin virkoihin (rivijäseneen, pappiin, piispaan, rabbiin tai paaviin.). Uskonnollinen vitsi voi olla myös muotoa kirjeitä Jumalalle.

Erikoisvitsejä

• Antivitsin vitsi on siinä, ettei siinä ole vitsiä, vaan se yllättää kuulijan pettämällä tämän odotukset vitsistä.

• Metavitsi on vitsi vitsistä tai vitsi, jonka kohde tietää olevansa osana vitsiä.

Kirjallisuutta

Wikikirjastossa on aihe: Vitsit.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Vitsi.

• Freud, Sigmund: Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan. (Der Witz und seine Beziehung zum Unbewussten, 1905.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1983. ISBN 951-835-071-X.
• Karjalainen, Keijo: Puujalalla koreasti: Ontuvien vitsien käsikirja. Helsinki: Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7650-5.
• Manninen, Arto: Vuoden vitsitankkaus. Hämeenlinna: Karisto, 2001. ISBN 951-23-4213-8.
• Sammalkorpi, Virve: Vitsikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1997. ISBN 951-23-3641-3.