Verenpainelääke
Verenpainelääkkeet ovat lääkkeitä, joita käytetään verenpainetaudin eli koholla olevan verenpaineen hoitoon.
Tällä hetkellä verenpainetaudin hoidon tavoite on alentaa verenpaine tasolle alle 140/85 mmHg. On osoitettu, että lääkkeitä käyttämällä systolisen eli yläpaineen laskeminen 10 mmHg:lla ja diastolisen eli alapaineen 5 mmHg:lla vähentää aivohalvauksia 30–40 % ja vakavia sepelvaltimotautitapahtumia 16 %, iäkkäillä ja keski-ikäisillä suhteellisesti yhtä paljon. Verenpainetaudin ensisijaishoitona ovat kuitenkin elämäntapamuutokset, kuten ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi, painon pudottaminen, liikunnan lisääminen ja tupakoinnin lopettaminen.[1]
Ryhmät
Verenpainelääkkeet jaotellaan muun muassa seuraaviin ryhmiin (alla on myös luetteloitu joitain esimerkkejä kustakin ryhmästä):
- Adrenoreseptorien toimintaan vaikuttavat lääkkeet
- Beetasalpaajat
- Asebutololi
- Atenololi
- Beetaksololi
- Bisoprololi
- Metoprololi
- Nebivololi
- Pindololi
- Propranololi
- Seliprololi
- Sotaloli
- Alfasalpaajat
- Fentolamiini
- Pratsosiini
- Yhdistetty beeta- ja alfasalpaus
- Labetaloli
- Karvediloli
- Muut
- Klonidiini
- Moksodiniini
- Beetasalpaajat
- Diureetit
- Hydroklooritiatsidi
- Indapamidi
- Furosemidi
- Spironolaktoni
- Kalsiumkanavan salpaajat
- Amlodipiini
- Felodipiini
- Isradipiini
- Nisoldipiini
- Nilvadipiini
- Lerkanidipiini
- Angiotensiinireseptorin salpaajat eli ATR-salpaajat
Lähteet
- ↑ Kohonnut verenpaine Käypä hoito -suositus. 26.9.2005. Duodecim. Arkistoitu 13.2.2006. Viitattu 25.11.2008.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verenpainelääke.
- Verenpainelääkkeet - Terveyskirjasto.fi
- Silja Majahalme: Verenpainelääkkeet, 16.6.2014 (Arkistoitu – Internet Archive)
