Venäjän ilmavoimat

Venäjän ilmavoimat
Tunnus
Konetunnus
Toiminnassa	1912–1918 1992–
Valtio	Venäjä
Osa joukkoa	Venäjän ilma- ja avaruusvoimat
Koko	148 000 henkeä
Vuosipäivät	12. elokuuta 1912[1]
Komentajat
Nykyinen komentaja	Sergei Dronov[2]
Infobox OK

Venäjän federaation ilmavoimat (ven. Военно-воздушные силы Российской Федерации, Vojenno-vozdušnyje sily Rossijskoi Federatsii, VVS) on osa Venäjän ilma- ja avaruusvoimia, joka on Venäjän asevoimien puolustushaara.^[3]

Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän federaation laivaston ilmavoimat (ven. Авиация Военно-Морского Флота Российской Федерации, Aviatsija Vojenno-Morskogo Flota Rossijskoi Federatsii) toimii Venäjän merivoimien omina ilmavoimina. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.

Historia

Venäjän keisarikunta

Venäjän ilmavoimat luotiin vuonna 1912, hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista Igor Sikorskyn suunnittelemista nelimoottorisista Ilja Muromets -pommikoneista. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.

Neuvostoliitto

Pääartikkeli: Neuvostoliiton ilmavoimat

Venäjän federaation ilmavoimat (1991–)

25. joulukuuta 1991 Neuvostoliitto purkautui synnyttäen Venäjän federaation ja muita maita kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin. Neuvostoliiton lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukrainasta tuli toiseksi suurin Neuvostoliitosta syntynyt sotilasmahti – sen haltuun jäi muun muassa ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta.

Venäjällä ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.

Venäjän ilmavoimat suoritti pommituslentoja Tšetšeniassa vuosina 1999–2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli asymmetriselle sodankäynnille tyypillinen: selkeitä viholliskohteita ei ollut paljon ja niiden määrittely oli vaikeaa.

2000-luvulla Venäjän ilmavoimat on uudistanut kalustoaan hallituksen linjausten mukaisesti. Toisin kuin 1990-luvulla Venäjän kasvaneiden öljytulojen ansiosta ostot ovat pääosin realisoituneet. Vuonna 2009 Venäjän ilmavoimat sai toimituksina teollisuudelta 50 lentokonetta – 24 MiG-29-hävittäjää ja loput erityyppisiä Suhoin taistelukoneita – ja 50 helikopteria.^[4]

Venäjän ilmavoimien konemenetyksiä eri lentotehtävissä ei tunneta kovin hyvin. Elokuussa 2009 kaksi Suhoin hävittäjää törmäsi toisiinsa taitolentoharjoituksessa, joka edelsi MAKS 2009 -ilmailunäyttelyä.

Venäjän federaation ilmavoimat ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan pommittamalla syyskuun lopusta 2015 alkaen Syyrian hallitusta vastustavia joukkoja.

Venäjän ilma- ja avaruusvoimat

Ilma- ja avaruusvoimien (VKS) puolustushaaran kolme osaa ovat Ilmavoimat, Avaruusvoimat sekä Ilma- ja ohjuspuolustusvoimat. Puolustushaara muodostettiin 1.8.2015 yhdistämällä Ilmavoimat ja Ilma- ja avaruuspuolustusvoimat.^[5] Jälkimmäinen oli perustettu 1.12.2011.^[6]

Ukrainassa

Asiantuntijoille oli suuri yllätys, kun Venäjä ei pystynyt saavuttamaan ilmaherruutta Ukrainan sodassa. Venäjä oli kartoittanut Su-24MR Fencer-E ja Il-20 Coot -tiedustelukoneillaan sekä vakoojien tiedoilla Ukrainan ilmapuolustuksen jo kuukausia ennen sotaa. Sodan alkukuukausina Ukraina menetti niin paljon lentokalustoa, että päätti pitää loput koneet piilossa, mutta ilmatorjunta säilyi. Sen hajauttaminen oli aloitettu viikkoa ennen sotaa. Hajautettujen SAM-yksiköiden takia venäläiskoneet joutuivat vihollisalueella lentämään alempana, olkapääohjusten (MANPADS) ulottuvilla. Niinpä Ukrainan ilmasodankäynnissä droonit olivat vuonna 2022 käytännössä korvanneet lentokoneet.^[7]

Tunnukset

• 
  Lippu
• 
  Kansallistunnus
• 
  Kansallistunnus
• 
  Hihamerkki
• 
  Tunnus (keskikoko)

Lentokalusto

Pääartikkeli: Luettelo Venäjän ilmavoimien kalustosta

Kuvia

• 
  MiG-29 'Fulcrum-A'
• 
  Su-24M 'Fencer-D'
• 
  Tu-160
• 
  Il-76T 'Candid-A'
• 
  An-124 'Condor'

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän ilmavoimat.

• Batashvili, David: Russian Military Forces: Interactive Map 9.2.2022. Georgian Foundation For Strategic and International Studies.
• Lappalainen, Mikko: Ilmasodankäynnin näkymiä. Ilmatorjuntaupseeri 1/2005. Arkistoitu
• Nikunen, Heikki: The Current State of Russian Air Force 2005. Fighter Tactics Academy. Arkistoitu Viitattu 11.9.2008.
• Russian Air Arms. VVS (Air Force) and AV-MF (Naval Air Forces) (Arkistoitu – Internet Archive) www.scramble.nl (englanniksi)
• Valokuvia MAKS-ilmailunäyttelystä
• Vasquez, Tim: Survey of Russian Airfields (incl. Soviet air bases) 2009. weathergraphics.com.

n k m Venäjän asevoimat Johto Ylipäällikkö: Presidentti Puolustusministeri Puolustusministeriö Asevoimien komentaja Organisaatio Puolustushaarat Maavoimat Kalusto Ilmavoimat Kalusto Avaruusvoimat Laivasto Kalusto Itämeren laivasto Mustanmeren laivasto Pohjoinen laivasto Tyynenmeren laivasto Spetsnaz Sotilaspiirit Nykyiset: Leningradin sotilaspiiri Moskovan sotilaspiiri Eteläinen sotilaspiiri Keskinen sotilaspiiri Itäinen sotilaspiiri Entisiä: Läntinen sotilaspiiri Pohjoisen laivaston sotilaspiiri Pohjois-Kaukasian sotilaspiiri Volga-Uralin sotilaspiiri Siperian sotilaspiiri Kaukoidän sotilaspiiri Erikoislaitokset GRU GRAU Yleisesikunta-akatemia Tuki Kansalliskaarti Historia Venäjän keisarillinen armeija (1721–1917) Työläisten ja talonpoikien punainen armeija (1918–1946) Neuvostoliiton asevoimat (1946–1991) Itsenäisten valtioiden yhteisön asevoimat (1991–1992) Muuta Joukkotuhoaseet