Valtatiet Suomessa

Valtatiet (lyhenne vt; ruots. riksväg) ovat Suomen tieverkon pääteitä. Suomen maantieverkon pituudesta on valtateitä noin kymmenesosa, mutta maanteiden liikennesuoritteesta ne välittävät noin puolet.^[1] Suomen tienumerointijärjestelmässä valtateille on varattu numerot 1–39, joista nykyisin ovat käytössä numerot 1–16 ja 18–29. Tieopasteisiin valtatien numero on merkitty valkoisin numeroin punaiselle pohjalle. Merkittävimmät valtatiet lähtevät Helsingistä ja Turusta. Ennen valtateitä kutsuttiin Suomessa nimellä viertotie, ruotsiksi chaussé.^lähde?

Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä tiet ovat valtateitä. Vuoden 2014 alussa Suomessa oli 8 602 kilometriä valtateitä. Kaikki valtatiet on päällystetty, ja noin 91 prosenttia valtateistä on kestopäällysteisiä. Noin 13 prosenttia valtateistä on kaksiajorataisia.^[2]

Valtatiet Suomessa

Helsinki – Espoo – Lohja – Salo – Turku
Palojärvi – Nummela – Vihti – Karkkila – Forssa – Huittinen – Pori – Mäntyluoto
Helsinki – Hyvinkää – Riihimäki – Hämeenlinna – Tampere – Parkano – Jalasjärvi – Kurikka – Laihia – Vaasa
Helsinki – Mäntsälä – Lahti – Heinola – Jyväskylä – Oulu – Kemi – Keminmaa – Rovaniemi – Sodankylä – Ivalo – Inari – Utsjoki
Heinola – Mikkeli – Varkaus – Kuopio – Iisalmi – Kajaani – Kuusamo – Kemijärvi – Sodankylä
Koskenkylä – Kouvola – Taavetti – Lappeenranta – Imatra – Parikkala – Joensuu – Kajaani
Helsinki – Porvoo – Loviisa – Kotka – Hamina – Vaalimaa
Turku – Rauma – Pori – Vaasa – Uusikaarlepyy – Kokkola – Kalajoki – Raahe – Liminka (– Oulu)
Turku – Loimaa – Tampere – Jämsä – Jyväskylä – Kuopio – Outokumpu – Joensuu – Niirala
Turku – Forssa – Hämeenlinna – Tuulos
Nokia – Pori
Rauma – Huittinen – Tampere – Lahti – Kouvola
Nuijamaa – Lappeenranta – Mikkeli – Jyväskylä – Kyyjärvi – Kokkola
Juva – Savonlinna – Punkaharju – Parikkala
Kotka – Kouvola – Mikkeli
Ylistaro – Lapua – Alajärvi – Kyyjärvi
Jyväskylä – Petäjävesi – Ähtäri – Alavus – Seinäjoki – Ylistaro – Laihia – Vaasa
Jalasjärvi – Seinäjoki – Lapua – Kauhava – Uusikaarlepyy
Oulu – Kiiminki – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo
Tornio – Pello – Kolari – Muonio – Kilpisjärvi
Oulu – Utajärvi – Kontiomäki – Kajaani
Pori – Kankaanpää – Parkano – Virrat – Keuruu – Jyväskylä – Pieksämäki – Varkaus – Joensuu
Lahti – Padasjoki – Jämsä
Hanko – Tammisaari – Karjaa – Lohja – Nummela – Hyvinkää – Mäntsälä
Hamina – Taavetti
Kalajoki – Ylivieska – Nivala – Haapajärvi – Pyhäsalmi – Kiuruvesi – Iisalmi
Kokkola – Nivala – Kärsämäki – Pyhäntä – Mainua (– Kajaani)
Keminmaa – Tornio

Valtatienumerot 17 ja 30–39 eivät ole käytössä, vaan ne on varattu mahdollisille tuleville valtateille.

Tulevaisuus

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Yksittäisiä uusia valtateitä ja nykyisten valtateiden jatkeita on suunniteltu maakuntakaavoissa. Maakuntakaavojen merkinnät ovat kuitenkin vain tilanvarauksia, eivätkä ne välttämättä koskaan johda tien toteuttamiseen. Toteutuspäätökset tehdään muualla kuin maakuntakaavat valmistelevissa organisaatioissa.

saatetaan tulevaisuudessa siirtää kulkemaan reitille Jalasjärvi – Seinäjoki – Laihia. Tampereen ja Vaasan välillä on huomattava ero liittymänumeroinnissa (liittymä 50 on viimeinen liittymä Tampereella ja liittymä 114 ensimmäinen liittymä Vaasassa). Lisäksi valtaväyläverkkoon on merkitty reitti Seinäjoen kautta. Tulevaisuudessa moottori- tai moottoriliikennetien rakentaminen Vaasaan voi olla perusteltua vain Seinäjoen kautta (liikennemäärät kaksinkertaiset verrattuna Kurikan reittiin).
on merkitty maakuntakaavoissa jatkettavaksi reitille Kyyjärvi – Viitasaari – Siilinjärvi.
on mainittu useassa yhteydessä jatkettavaksi reitille Jyväskylä – Pieksämäki – Juva – Savonlinna – Parikkala – Syväoro. Tie muodostaisi yhden tärkeimmistä poikittaisyhteyksistä erityisesti yhdessä Merenkurkun sillan ja Parikkalan rajanylityspaikan kanssa Norjasta Uumajan kautta Pietariin ja Petroskoihin. Ilman jatkettakin tien liikennemäärien on arvioitu kaksinkertaistuvan parissa vuosikymmenessä. Valtatie 18 on jäänyt käytännössä suunnitelmapöydälle, tie on ainoa keskeneräinen valtatie ja "salaisesta" jatkeesta on vain mainintoja lehtijutuissa eikä sitä ole merkitty virallisiin suunnitelmiin. Jos valtatietä 18 joskus jatketaan, tullaan valtatie 14 lakkauttamaan samassa yhteydessä.
on mainittu ainakin Kajaani–Oulu-projektin yhteydessä nimellä Kajaani – Oulu – (Vartius) jatkettavaksi reitille Kajaani – Kontiomäki – Vartius.
jatketaan todennäköisesti Kehä V -viitoituksen yhteydessä reitille Mäntsälä – Porvoo

Uusia valtateitä on merkitty maakuntakaavoihin seuraavasti:

Raahe – Pulkkila – Iisalmi (Vt 17?)
Rovaniemi – Kemijärvi – Kelloselkä (Vt 30?)
Kaamanen – Karigasniemi (Vt 31?)

Entiset valtatieosuudet

Seuraavien valtateiden entiset reitit poikkeavat merkittävästi nykyisistä, tai ne on kokonaan lakkautettu.

Nummi – Somero – Loimaa – Huittinen
Klaukkala – Loppi – Janakkala – Hämeenlinna – Pälkäne – Tampere
Helsinki – Hyvinkää – Padasjoki – Jyväskylä, Lahti – Padasjoki, Ivalo – Petsamo, Kaamanen – Karigasniemi
Imatra – Sortavala
Vaalimaa – Viipuri
Aura – Huittinen – Tampere – Kangasala – Orivesi
Lappee – Viipuri
Parikkala – Viipuri
Viipuri – Rajajoki
Kuopio – Joensuu
Sortavala – Kajaani
Iisalmi – Pulkkila

Ahvenanmaan päätiet

Pääartikkeli: Tienumerointi Ahvenanmaalla

Ahvenanmaalla on oma tienumerointijärjestelmänsä, joka on osin päällekkäinen muun Suomen kanssa. Päätiet 1–4 merkitään samoin kuin vastaavat tiet muualla Suomessa, valkoisella numerolla punaiselle pohjalle. Ruotsiksi näistä käytetään kuitenkin nimitystä huvudväg eikä riksväg.

Eurooppatiet

Pääartikkelit: Eurooppatie ja Luettelo eurooppateistä

Osa valtateistä kuuluu eurooppateihin. Ne ovat liikenteellisesti merkittäviä reittejä Euroopassa. Seuraavassa on lueteltu eurooppatiet, joista vähintään osa kulkee Suomessa. Suomen kunnat reiteillä on lihavoitu.

Helsingborg – Jönköping – Norrköping – Södertälje – Tukholma – Uppsala – Gävle – Sundsvall – Örnsköldsvik – Uumaja – Luulaja – Haaparanta – Tornio
Tromssa – Nordkjosbotn – Yykeänperä – Kilpisjärvi – Kaaresuvanto – Muonio – Tornio – Kemi – Oulu – Vaasa – Turku
Mo i Rana – Storuman – Uumaja – (lautta) – Vaasa – Tampere – Hämeenlinna – Helsinki
Enniskillen – Belfast – (lautta) – Stranraer – Carlisle – Newcastle – (lautta) – Kristiansand – Drammen – Oslo – Karlstad – Örebro – Västerås – Tukholma – Kapellskär – (lautta) – Maarianhamina – (lautta) – Turku/Naantali – Helsinki – Kotka – Vaalimaa – Viipuri – Pietari
Alattio – Hetta – Kaaresuvanto – Jällivaara – Storuman – Östersund – Mora – Säffle – Trollhättan – Göteborg – Frederikshavn – Flensburg – Hampuri – Hannover – Nürnberg – München – Innsbruck – Brennerin sola – Bolzano – Verona – Bologna – Napoli – Messina – Gela
Sodankylä – Kuusamo – Kajaani – Iisalmi – Kuopio – Jyväskylä – Tampere – Turku
Helsinki – (lautta) – Tallinna – Riika – Kaunas – Varsova – Piotrków Trybunalski – Wrocław – Klodzko – Náchod – Hradec Králové – Praha
Vuoreija – Vesisaari – Uuniemi – Varangerbotn – Teno – Utsjoki – Inari – Ivalo – Sodankylä – Rovaniemi – Kemi – Oulu – Jyväskylä – Heinola – Lahti – Helsinki – (lautta) – Gdańsk – Świecie – Thorn – Krośniewice – Łódź – Piotrków Trybunalski – Częstochowa – Będzin – Katowice – Tychy – Bielsko-Biała – Český Těšín – Žilina – Trenčín – Trnava – Bratislava – Mosonmagyaróvár – Győr – Tatabánya – Budapest – Kecskemét – Szeged – Subotica – Novi Sad – Belgrad – Niš – Skopje – Veles – Gevgelija – Thessaloniki – Lárisa – Lamía – Thíva – Ateena – Pireus – (lautta) – Chaniá – Iraklion – Siteía

Katso myös

Lähteet

Autoilijan tiekartta 2007 1:800 000. Helsinki: AffectoGenimap Finland Oy, 2006. ISBN 978-951-593-047-7. Vuoden 2005 painoksen verkkoversio (julkaisija Tiehallinto)
Tietilasto 2012. Helsinki: Liikennevirasto, 2013. Liikenneviraston tilastoja 6/2013. ISSN-L 1798-811X. ISBN 978-952-255-330-0. Tilaston verkkoversio (PDF) (viitattu 19.4.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
Grönroos, Matti: Suomen valta- ja kantatiet. Kyläteistä valtaväyliin (Tietoa Suomen tieverkosta ja sen historiasta) mattigronroos.fi. 2007. Viitattu 3.7.2007.
Maantielaki 23.6.2005/503 (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

↑ Tietilasto 2012, s. 12.
↑ Liikenneviraston tietilasto 2014, 2015. Helsinki: Liikennevirasto. ISSN 1796-0479. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)