Valtamedia

 Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Suomenkielinen käsite on määritelty englanninkielisellä lähteellä. Puuttuu lähde sille, että suomenkielinen käsite olisi englanninkielisen käsitteen täsmällinen, tarkka ja vakiintunut vastine.
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Ei ole esitetty lähdettä sille, että "valtamedia" olisi vakiintunut suomenkielinen nimitys määritelmälauseen englanninkielisessä lähteessä viitatulle asialle.
 Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Pelkästään valtamediaa arvostelevia näkökantoja.

Valtamedialähde? tai valtavirtamedia tarkoittaa joukkoviestinnän perinteisiä muotoja, kuten sanomalehtiä, televisiota ja radiota, joiden katsotaan olevan vastakohta internetille.[1]

Väittelyissä valtamedian ja vaihtoehtomedian eroista valtamedia nähdään usein ”yleisöjen maksimointina, joka vetoaa turvallisiin, perinteisiin kuvioihin” ja vaihtoehtomedia ”miellyttävien epäpoliittisten kaavailujen edellä olevana, joka edistää yhteiskunnallisen muutoksen ohjelmia.”[2]

Propagandamalli

Pääartikkeli: Propagandamalli

Edward S. Herman ja Noam Chomsky selittivät, miten propagandamalli välittää propagandaa ja systeemistä vinoumaa joukkotiedotusvälineissä. Herman ja Chomsky väittävät, että koska valtamedian tiedotuskanavat ovat suuria yrityksiä, tai osa vielä suurempia yrityskonserneja (esimerkiksi osa Westinghousea tai General Electriciä), yleisölle esitetty informaatio vinoutuu näiden intresseillä. Tällaisilla monialayhtymillä on laajat taloudelliset intressit, jotka voivat vaarantua jos tiettyjä tietoja julkaistaan. Tämän perustelun mukaan uutiset, jotka vaarantavat eniten yritysten omistajien taloudellisia intressejä kohtaavat eniten vinoumaa ja sensuuria.[3]

Tästä seuraa se, että jos liikevoiton maksimointi tarkoittaa uutisten objektiivisuuden uhraamista, silloin uutiset (ne uutiset, joissa heillä on eturistiriita), jotka lopulta selviytyvät, tulevat olemaan perusteellisen vinoutuneita.[4]

Valtamediasta sanottua

  • Tietokirjailija Ari Ojapellon mukaan valtamedia on valtaeliitin väline, joka tarjoaa viihdettä. Taloudesta uutisoivat toimittajat ovat ammattitaidottomia eikä heidän asiaosaamisensa ole riittävä.[5]
  • Magneettimedian päätoimittajana pidetyn Markku Juutisen mukaan kansa on ilmeisesti kyllästynyt valtamedian vaikenemiseen ja tärkeiden sisä- ja ulkopoliittisten asioiden antitotuuksiin, joten nykyisin sellaisella julkaisulla, kuten Magneettimedia on kysyntää.[6]
  • Suomen Penin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen: ”On maailmanlaajuinen ajatus, ettei valtamedian tarjoamaan tietoon voi luottaa. Salaliittoteoriat ovat aina kukoistaneet, ne eivät koskaan häviä. Nyt ne ovat vain pinnalla, koska tiedonvälitys on paljon helpompaa. Median tulisi tarjota jotain, joka havahduttaa kansalaiset.”[7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ mainstream media English Oxford Living Dictionaries. Oxford University Press. Arkistoitu 21.4.2017. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Alternative Media Guide: What is the Alternative Media Mount Allison University Libraries & Archives. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)
  3. ↑ The Propaganda Model: An Overview, David Cromwell chomsky.info. 2002. Arkistoitu 12.3.2014. Viitattu 3.2.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Herman, Edward & Chomsky, Noam: Manufacturing Consent. The Political Economy of Mass Media. New York, NY: Pantheon Books, 2002 [1988]. ISBN 0375714499. (englanniksi)
  5. ↑ Saintula, Teemu: Valtamedia on Ari Ojapellolle valtaeliitin väline Kansan Uutiset. 30.10.2016. Viitattu 20.4.2017.
  6. ↑ Leppävuori, Anna: ”Kansa on kyllästynyt valtamedian vaikenemiseen ja antitotuuksiin” – Nyt puhuu Magneettimedian päätoimittaja Yle Uutiset Media. 22.4.2015. Yleisradio Oy. Viitattu 20.4.2017.
  7. ↑ Koponen, Henri: Totuudesta tuli mielipidekysymys – Katosiko luottamus valtamediaan? Helsingin Sanomat. 3.9.2016. Sanoma Oy. Viitattu 20.4.2017.

Aiheesta muualla

  • Suhonen, Pekka: Hallitus gallupjournalismin ristipaineissa. Media & viestintä 39 (2016):2, s. 137–153. (PDF)
  • Karppinen, Kari & Jääsaari, Johanna & Kivikuru, Ullamaija: Media ja valta kansalaisten silmin (PDF) Media ja valta kansalaisten silmin. 2/2010. Forskningsinstitutet, Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Viitattu 17.4.2017.
  • Chomsky, Noam: What Makes Mainstream Media Mainstream Z Magazine. 10.1997. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)