Valtakunnanpiiri

Valtakunnanpiiri ^[1] (saks. Reichskreis, lat. Circulus imperii) oli Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa valtioiden yhteenliittymä, jonka pääasialliset tehtävät oli yhteisen puolustuksen järjestäminen ja keisarikunnan verojen kerääminen, mutta jotka olivat myös valtakunnanpäivien organisatorinen rakenne.

Tämä nimitys annettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan jaolle, jotka vaihtelivat rajoiltaa usein. Vuonna 1387 keisari Wenzel IV Luxemburgilainen jakoi Saksan ensimmäisen kerran neljään suureen piiriin seuraavasti:

Ylä- ja Ala-Saksi
Reinin alue
Itävalta, Baijeri ja Schwaben
Thüringen ja Franken.

Vuonna 1438 keisari Albrekt II perusti kuusi piiriä, joita hallitsivat Brandenburgin vaaliruhtinas, Salzburgin arkkipiispa, Württembergin kreivi, Mainzin piispa, Kölnin vaaliruhtinas ja Saksin vaaliruhtinas.

Viimein vuonna 1512 keisari Maksimilian I:n alaisuudessa keisarukunta jaettiin viimein kymmeneen piiriin, eli Itävallan, Baijerin, Schwabenin, Frankenin, Ylä- ja Ala-Saksin, Westfalenin, Ylä- ja Ala-Reinin sekä Burgundin piireihin.

Piirien muodostaminen

Vuonna 1500 perustettiin kuusi piiriä Augsburgin valtakunnanpäivien päätöksellä:^[2]

Baijerin piiri
Schwabenin piiri
Ylä-Reinin piiri
Ala-Reinin-Westfalenin piiri
Frankenin piiri
Ala-Saksin piiri.

Neljä muuta piiriä perustettiin Nürnbergin valtakunnanpäivien päätöksellä vuosina 1512 ja 1522:

Burgundin piiri
Itävallan piiri
Ylä-Saksin piiri
Reinin vaaliruhtinaskuntien piiri

Pois lukien Burgundin piiri, joka pieneni Yhdistyneiden provinssien erkaannuttua siitä vuonna 1581 ja Ranskan vallattua Burgundin herttuakunnan vuonna 1678 ja Flanderin, nämä kymmenen piiriä pysyivät pääsääntöisesti muuttumattomina aina 1790-luvulle asti, jolloin Ranskan vallankumouksesta seuranneet sodat aiheuttivat merkittäviä muutoksia Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan rakenteessa.

Jokaista piiriä johti piiripäivien puheenjohtajana toiminut piiripäällikkö ja piiripäivät koolle kutsuneet ruhtinaat. Tämä jako säilyi 1800-luvun alkuun asti, jolloin se katosi Reinin liiton muodostamisen seurauksena vuonna 1806. Jokaisella piirillä oli omat piiripäivät (Kreistag), vaikkakaan jokainen piirien jäsen ei automaattisesti ollut valtakunnanpäivien (Reichstag) jäsen.

Piirien ulkopuoliset valtiot

Tietyt valtiot eivät kuuluneet mihinkään piiriin:

Böömin kruununmaat eli Böömi, Määri, Sleesia kuten myös Ylä- ja Ala-Lausitz,
Sveitsin valaliiton alueet, jotka nimellisestä kuulumisestaan Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan olivat käytännössä itsenäisiä,
eräät pohjois-Italian valtiot, kuten myös käytännössä itsenäisiä,
eräät pienvaltiot kuten Mömpelgardin kreivikunta ja Schmalkaldenin läänitys.

Piiripäivät

Piirejä koskevat päätökset (erityisesti keisarikunnan verotus) tehtiin piiripäivillä (Kreistag), joita ei tule sekoittaa valtakunnanpäiviin (Reichstag). Piiripäivillä kokoontui suoraan keisarin alaiset säädyt ja jokaisella edustajalla oli yksi ääni vaikka olisikin edustanut useampaa säätyä päin vastoin kuin valtakunnan päivillä, joissa äänimäärä riippui asemasta.

Ei myöskään ollut tarpeeksi, että oli aatelinen, ruhtinas tai herttua lukuisine maaomistuksineen, vaan piti olla myös suoraan keisarille alamainen, jotta pystyi istumaan piirineuvostossa. Liittolaispolitiikan, perimyksen valloituksen ja ostamisen vuoksi säädyt, niin maaomaisuus kuin yhteiskuntaluokat, jakautuivat suurien aatelissukujen käsiin (Brandenburg, Hohenzollern, Saksi, Baijeri…).

Pfalz sisälsi neljätoista voutikuntaa Reinin molemmin puolin, jonka vuoksi Pfalzin vaaliruhtinaalla oli paikka niin Westfalenin valtakunnanpiirissä Jülichin kreivikunnan edustajana kuin Baijerin valtakunnanpiirissä Sulzbachin ruhtinaskunnan ja Stauf-Ehrenfelsin läänityksen edustajana. Myös Brandenburgin vaaliruhtinas äänesti niin Westfalenin valtakunnanpiirissä Kleven herttuakunnan ja Moersin ruhtinaskunnan puolesta kuin Ylä-Saksin piiripäivillä Hohensteinin kreivikunnan puolesta.

Jotkut valtakunnan piirit organisoivat hierarkiansa piiripäivien aikana kollegioittain, kuten valtakunnanpäivillä. Frankenin piirissä oli yksi kollegio kirkkoruntinaille, yksi maallisille ruhtinaille, yksi kreiveille ja lääninherroille ja yksi valtakunnankaupungeille. Se mikä erotti tämän valtakunnanpäivistä oli, että jotkut ruhtinaat kuuluivat maallisten ruhtinaiden kollegioon (Nassau-Usingen, Nassau-Saarbrück, Oettingen, Hohenzollern-Sigmaringen…), mutteivat olleet edustettuina valtakunnanpäivillä.