Valdemar IV Atterdag : Lähteet Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Valdemar IV Atterdag

Valdemar IV Atterdag (noin 1320 – 24. lokakuuta 1375) oli Tanskan kuningas 1340–1375. Hän oli Kristofer II:n nuorin poika.^[1] Valdemar vietti suurimman ajan nuoruudestaan maanpaossa.

Kun interregnumin aikana suurinta osaa Tanskasta hallinnut Gerhard III oli murhattu, julistettiin Valdemar kuninkaaksi vuonna 1340. Valdemar pyrki saattamaan koko Tanskan lujan valtansa alle. Valdemar myi Viron Saksalaiselle ritarikunnalle vuonna 1346 ja valloitti Tanskan aiemmin menettämät Skånen, Hallandin, Öölannin ja Gotlannin. Lisänimi Atterdag tarkoittaa kirjaimellisesti "jälleen päivä" eli idiomaattisemmin jokseenkin 'Päivänpaluu' ja viittaa järjestyksen palautumiseen maassa interregnumin jälkeen^lähde?.

Valdemarilla ja hänen puolisollaan Helvigillä oli kolme lasta: Kristoffer, Ingeborg ja Norjan kuningas Haakonille naitettu Margareeta, josta tuli myöhemmin Margareeta I.^[1] Margareetan aikaansaannoksia oli muun muassa Kalmarin unioni.

Lähteet

↑ ^a ^b Kai Hørby: Valdemar 4. Atterdag Dansk Biografisk Leksikon. Viitattu 29.7.2023.

Edeltäjä:
interregnum

Tanskan kuningas
1340–1375

Seuraaja:
Oluf II

Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet

Muinaiset

(ennen 916)	Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson

Knytlingat

(n. 916–1042)	Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042)

Kaunotukat

(1047–1375)	Maunu Hyvä (1042–1047)

Estridsenit

(1047–1375)

Sven Estridinpoika (1047–1076)
Harald Hein (1076–1080)
Knuut Pyhä (1080–1086)
Olavi Hunger (1086–1095)
Eerik I Ejegod (1095–1103)
Niilo Sveninpoika (1104–1134)
Eerik II Emune (1134–1137)
Eerik III Lam (1137–1146)
Sven Grathe (1146–1157)
Knuut Maununpoika (1146–1157)
Valdemar I Suuri (1154–1182)
Knuut VI (1182–1202)
Valdemar II Sejr (1202–1241)
Eerik IV Plovpenning (1241–1250)
Abel (1250–1252)
Kristoffer I (1252–1259)
Eerik V Klipping (1259–1286)
Eerik VI Menved (1286–1319)
Kristofer II (1320–1326)
Valdemar III (1326–1329)
Kristofer II (1329–1332)
Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340)
Johan III Holsteinilainen (1323—1340)
Valdemar IV Atterdag (1340–1375)

Folkungat

(1376–1387)	Oluf II (1376–1387)

Estridsenit

(1387–1439)	Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439)

Pfalz-Neumarktit

(1440–1448)	Kristoffer Baijerilainen

Oldenburgit

Vanhempi haara (1440–1448)	Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863)

Glücksburgit (1863–)	Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)