Vaara-asutus
Vaara-asutus on asutusta, jossa talouskeskukset ovat yksikseen tai ryhmissä pienten peltoalueiden yhteydessä yleensä vaarojen laeilla. Asutusmaantieteellisistä kylätyypeistä sitä vastaa vaarakylä.
Vaarakyliä on muun muassa Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, jotka ovat osa Vaara-Suomea. Näistä Pohjois-Karjalan vaarakylät on määritelty yhdeksi Suomen kansallismaisemista.[1] Pohjois-Karjala on paikoittain hyvin autiota seutua ja vaarakylät voivat olla asukasluvultaan ja pinta-alaltaan hyvin pieniä.
Myös Vaara-Suomen ulkopuolella asutustyyppiä esiintyy paikoin. Tällöin siitä käytetään nimitystä mäkiasutus. Eräs mäkiasutuksen alue eteläisessä Suomessa on Tammelan ylänkö[2], ja mäkiasutusta esiintyy myös esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan Lehtimäellä ja Pyhännän Tavastkengässä Suomenselällä[3][4].
Vaarakyliä
- Öllölä, Joensuun Tuupovaaran pitäjä
- Kovero, Joensuun Tuupovaaran pitäjä
- Hattuvaara, Ilomantsi
- Mäkikylät, Ilomantsi
- Kontioniemi, Kontiolahti
- Ahmovaara, Juuka
- Mujejärvi, Nurmes
- Maanselkä, Sotkamon ja Nurmeksen Valtimon pitäjä
- Selkie, Kontiolahti
Lähteet
- ↑ Kansallismaisemat Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 9.1.2010.
- ↑ Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, s. 24–25. Ympäristöministeriö, Ympäristönsuojeluosasto, Mietintö 66/1992. Helsinki: Ympäristöministeriö, 1993. ISBN 951-47-5194-9.
- ↑ Lehtimäen mäkiasutus Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 9.1.2010.
- ↑ Tavastkenkä 26.10.2007. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.4.2011.
Aiheesta muualla
- Elimyssalon vaara-asutukset Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 8.1.2010. [vanhentunut linkki]
- Heinävaaran vaara-asutus Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 8.1.2010.
- Kiihtelysvaara Maakuntakaava. Kuntien kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Arkistoitu 16.12.2007. Viitattu 8.1.2010.
