Utgrynnan

Utgrynnan
Sijainti
Merenkurkku, Mustasaari[1]
Suomi
Vesistö
MerenkurkkuView and modify data on Wikidata
Arkkitehtuuri
Korkeus
20 m
Värit
Valkoinen, punainen, valkoinenView and modify data on Wikidata
Historia
Valmistunut
1960
Varustus
Valon korkeus
23,8 m
Valonkanto
22,22 km
Valon ominaisuudet
LFl WRG 12sView and modify data on Wikidata
Tutka
TView and modify data on Wikidata
Tunnisteet
ARLHS
FIN072View and modify data on Wikidata
Admiralty
C4248View and modify data on Wikidata
List of Lights
28800View and modify data on Wikidata
MarineTraffic
1000006007View and modify data on Wikidata
NGA
116-18172View and modify data on Wikidata
Kartta
Koordinaatit
63° 21′ 04″ P, 20° 45′ 45″ IView and modify data on Wikidata

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatioNäytä Wikidatasta tulevat arvot

Utgrynnanin majakka on vuonna 1960 rakennettu tutka- ja valomajakka Merenkurkussa 21 kilometriä Björköbystä länteen.[2] Majakkarakennus sijaitsee Utgrynnanin matalalla ulkoluodolla, Valassaarten ja Norrskärin puolivälissä. Majakan rakennusmateriaalina on käytetty teräsbetonia, ja se toimii nykyisin tuuli- ja aurinkoenergialla. Majakkatorni on jaettu kuuteen kerrokseen välipohjilla ja kerroksiin noustaan terästikkaita pitkin. Torniin on sijoitettu myös tutkamajakka. Majakka on tärkeä turvalaite Vaasan ja Uumajan väliselle laivaliikenteelle.[3]

Kun Utgrynnanin majakka valmistui vuonna 1960, voitiin noin viiden meripeninkulman päässä saaresta sijainnut järjestyksessään kolmas majakkalaiva Snipan poistaa käytöstä. Alun perin majakan valo kantoi 15 meripeninkulmaa. Nykyisin kantomatka on 12 meripeninkulmaa.[3]

Utgrynnanin saari

Utgrynnanin saari koostuu moreenista ja suurista kivistä. Saarella kasvaa muun muassa ruohoa ja voikukkaa. Utgrynnanilla tavataan lukuisia lintulajeja, muun muassa haahkoja, lokkeja ja tiiroja. Saarella on nykyisin yksi 1800-luvulta peräisin oleva kalastajamökki[3] ja 2018 rakennettu kalastajamökki.

Lähteet

  1. ↑ Wuolijoki, Aino & Iltanen, Jussi: Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 184. Vaasan-Pietarsaaren rannikkoseutu. Genimap, 2005. ISBN 951-593-963-1.
  2. ↑ WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 50. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20163-4.
  3. ↑ a b c Laurell, Seppo: Suomen majakat, s. 111. Kustannusosakeyhtiö Nemo ja Merenkulkulaitos, 2001. ISBN 952-5180-21-2.
Majakat
Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
Suomen entiset majakat