Tuutari

Tuutari^[1] (venäjäksi Дудерово, Дудорово, Дудергоф, ruotsiksi Duderhof, Dudern) on luterilainen seurakunta keski-Inkerissä. Seurakunnassa oli kirjoilla 6 500 henkeä vuonna 1937. Nykyisin alueen suurin asutus on Taaitsa, jossa on muun muassa inkeriläisvanhusten palvelutalo. Tuutarissa sijaitsee myös hiihto- ja laskettelukeskus Tuutari Park.

Historia

Tuutari on yksi Inkerin vanhimpia seurakuntia. Se perustettiin jo Ruotsin vallan aikana. Ensimmäinen pappi oli Henrikus Mathiae, joka nimitettiin virkaan vuonna 1640. Ensimmäinen kirkko sijaitsi Novikkalan (Nowikola) kylässä (nykyinen Kraassela), johon myöhemmin rakennettiin Venäjän keisarin palatsi Krasnoje Selo. Pappila sijaitsi Rötsänsillän ja Kaukaisten kylien välillä. Seurakunnalla oli myös kappeli, joka sijaitsi Mölkön- eli Kirkonmäellä. Sekä kirkko että pappila hävitettiin Isonvihan aikana.^[2]

Seurakunnasta erotettiin vuonna 1642 Tyrön seurakunta.^[3] Vuonna 1736 pastori Johann Henrik Hoppiuksen aloitteesta rakennettiin uusi puukirkko Mölkönmäelle, missä oli aikaisemmin ollut kappeli.^[2] Samaan aikaan alkoi uuden kappelin rakentaminen Hietamäelle, joka oli silloin Tuutarin kappeliseurakunta. Vuonna 1760 Mölkönmäen vanha kirkko purettiin ja sen tilalle rakennettiin samaan paikkaan uusi.^[2]

Nykyinen, toisessa maailmansodassa raunioitunut kivikirkko rakennettiin vuonna 1836 tsaari Nikolai I:n lahjoittamin varoin. Se oli alueen suurimpia kirkkoja 2 200 istumapaikallaan. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 28. heinäkuuta 1836.

Akateemikko Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Tuutarissa oli 49 kylää, joissa eli yhteensä 3 836 henkeä, joista 2 656 oli äyrämöisiä ja 1 180 savakoita.^[4]

Vuonna 1865 seurakunnan väkiluku oli 3 674 ja vuonna 1917 6 161 henkeä.^[2] Vuonna 1897 Hietamäen seurakunta erotettiin itsenäiseksi seurakunnakseen, mutta oman pappinsa se sai vasta vuonna 1909.

Kirkko suljettiin 11. toukokuuta 1939 Leningradin toimeenpanevan komitean päätöksellä. Toisessa maailmansodassa kirkko vaurioitui pahasti. 1950-luvulla kirkon rauniot räjäytettiin ja purettiin. Nykyään sen paikalla on hiihtokeskus Tuutari Park.

Tuutarin seurakunnan nykyinen kirkko on rakennettu läheiseen Pikkolan kylään pääosin suomalaisin talkoovoimin. Kouvolan seurakunta Suomessa on tukenut Tuutarin seurakuntaa kirkkohankkeen toteuttamisessa sekä taloudellisesti että talkoovoimin. Kirkko on rakennettu arkkitehti Pentti Kärjen suunnitelmien mukaan, ja se vihittiin käyttöön helatorstaina vuonna 2006.

Papit

1640 Henrikus Mathiae
1640–1652 Johannes Lifmannus
1661–1666 Olanius Elgfot
1669–1675 Johannes Kasper Köher (Köcher)
1686–1695 Johann Reuter
1705–1708, 1721-1728 (†) Abraham Wasselmann
1728–1729 Johan Alopaeus
1728–1729 Carl Hoppius
1729–1757 (†) Johann Henrik Hoppius
1748–1778 (†) Peter Johan Hoppius
1765 David Vattolin
1769–1781 Carl Helledal
1781–1809 (†) Samuel Sigfrid Bock
1781–1786 (†) Jakob Grenfors
1787 Esaias Kolander
1788–1793 Johan Salen
1797 Henrik Johan Uskelin
1794–1821 (1828 †) Henrik Wilhelm Bock
1800 Johann Jakob Estlander (adj)
1803 Henrik Gabriel Krusberg (adj)
1803–1815 (†) Andres Magnus Hedén (adj)
1818 Georg Daniel Salomon Lundberg (adj)
1820–1862 Zachris Finnander (adj, vicepastor)
1821 Johann Josef Grundström (adj)
1822–1823 Eric Finnera (adj)
1831–1833 Gustaf Vilhelm Kellback (adj)
1834–1846, 1866 Reinhold Jonas Cawén (adj)
1848–1858 Karl Johan Cederblad (adj)
1861–1862 August Wilhelm Bergmann (adj)
1862–1868 Johan Christopher Öhquist
1863–1868 Gustav Robert Thornell (adj)
1865–1871 (†) Johan Peter Boström (adj)
1868–1878 (†) Gustav Vestenius
1868 Johan Wilhelm Moorman (adj)
1872–1873 Jakob Wilhelm Bärlund (adj)
1873–1875 Anders Theodor Winter (adj)
1875 Alexander Borkvist (adj)
1876–1879 Konstantin Siitonen (adj)
1878–1909 (†) Aloys Jeremias Piispanen
1880–1881 Johan Wilhelm Aelstedt (adj)
1883–1885 Johann Alexander Tengen (adj)
1887–1888 August Alfred Mörön (adj)
1889–1890 Matti Jaatinen (adj)
1890–1893 Sakari Hämäläinen (adj)
1893–1901 Bruno Aloys Piispanen (adj)
1902 Jooseppi Arra (adj)
1903–1904 Antti Kusta Vuotila (adj)
1904–1905 Albin Hukkanen (adj)
1906–1910 Johannes Siitonen (adj)
1908 Oskar Wilhelm Lindberg (adj)
1910–1919 Jaakko Raski
1919–1921 Konstantin Siitonen
1919–1921 Leo Johannes Schulz
1922–1937 Selim Jalmari Laurikkala
1937 Pekka Braks
25.05.1937–1938 Abraham Koskelainen

Tuutarin kylät

Tuutarin seurakunnan suomalaiskyliä^[2]^[5]:

Alajoki eli Suuri-Pikko
Ala-Kyttälä
Hannola
Hieprola
Hirvosi eli Ruotsi
Honkasi eli Hämäläinen eli Ylä-Sparri
Humalisto
Härkösi
Hörkkölä eli Hörkönkylä eli Lastika
Ihalaisi eli Susi
Jänismäki
Järvelä eli Pieni-Karhila
Kappisi
Karhila eli Suuri-Karhila
Kaurasaari eli Kagrasaari
Kavelahti
Kippola
Kirkonkylä
Kirppula
Kirveelä
Koirova eli Suomen-Koirova
Korpelaisi
Kuittila
Kurikka
Kurkela
Kyllisi
Kylmälä eli Parrila eli Pakkaisi
Kämärä
Laakala
Lamppula
Leininmäki
Lemetinmäki
Lintusi
Merosi
Metsävainikka eli Venäjänrasi
Muikkala
Murjala eli Kotsala
Myrälä
Mäkäläisi eli Pieni-Pikko
Mäntyharju eli Ilmastit eli Koivistoisi
Naumosi
Niisnova
Nuijala eli Pieni-Kapasi
Nurkkaporu eli Pori
Närhilä eli Tuippo
Pajula
Parkonmäki
Partasi
Peikalaisi
Pelkola eli Repola
Peräkylä
Pikkola
Pulkkisenmäki
Pökkösenmäki
Pöllälä
Raja-Leinilä
Raskela
Riehkala eli Kapasi
Routeli eli Routela
Ryytteli
Rännilä
Rötsälä
Saarela eli Karvala
Saksala
Suolasi
Taaitsa
Tallikkola eli Kekkilä
Talsinmäki eli Talsila
Tolppala
Tuippola
Uusi-Ihalaisi
Uusikylä
Variksela eli Vauhkola
Viholaisi
Viittala eli Suuri-Viittala,
Villasi
Ylä-Kyttälä
Ylipelto eli Pieni-Viittala

Alajoki ja Mäkäläisi muodostivat aiemmin yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Peroja eli Pikko. Härkösi ja Merosi muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lottu eli Lottula. Kirppula, Raskela ja Saksala muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Lokovala. Kyllisi, Lamppula, Peikolaisi ja Rännilä muodostivat yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Nurkkala. Ala-Kyttälä, Lintusi, Naumosi ja Ylä-Kyttälä muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Revonpesät eli Palmula eli Romukolkka. Jänismäki, Leininmäki, Lemetinmäki, Parkonmäki, Pulkkisenmäki, Pökkösenmäki ja Talsinmäki eli Talsila muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Sulkula eli Mäkikylät eli Ylikylät. Myrälä, Korpelaisi, Rötsälä ja Ryytteli muodostivat käytännössä yhtenäisen kyläalueen, jota nimitettiin Tököttilä.

Kuvia

Rippikoululaisia Tuutarissa noin vuonna 1890
Tuutarin kirkko noin vuonna 1910
Juhannus Tuutarissa vuonna 1918
Tuutarin kirkko vuonna 1943
Näkymä Rötselän kylästä vuonna 1943
Vaurioituneen Tuutarin kirkon sisätiloja vuonna 1943
Näkymä Mölkön- eli Kirkonmäeltä nykyään

Lähteet

↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e Metiäinen, Aappo & Kurko Kaarlo: Entisen Inkerin luterilaisen kirkon 350-vuotismuistojulkaisu, s. 24-26. K.F. Puromiehen Kirjapaino O.Y., 1960.
↑ Kuortti, Aatami: Inkerin kirkon vaikeita vuosia, s. 160. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, 1963.
↑ Keppen, Petr, 1793-1864.: Erklärender Text zur der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements. Commissionäre der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften, 1867. 874725952. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.1.2020).
↑ Vainikka, Aatami: Tunsitko Tuutarin?. Inkeriläisten viesti, huhtikuu 1970.