Tuomaskuona

Aaretti Lehtinen kylvää tuomaskuonaa Iitin Myllylässä 1928.

Tuomaskuona eli tuomasfosfaatti on teräksenvalmistuksen sivutuotteena saatavaa emäksistä ainetta, joka soveltuu erinomaisesti fosforilannoitteeksi.[1][2] Euroopassa ryhdyttiin käyttämään lannoitteina Chilensalpietaria ja guanoa jo 1830–1840-luvuilla, mutta Suomessa tuomaskuonaa, guanoa ja chilensalpietaria ja muita vastaavia lannoitteita ryhdyttiin käyttämään vasta 1800-luvun loppupuolella.[1] Suurin osa tuomaskuonasta on kalsiumfosfaattia. Nimensä tuomaskuona on saanut Thomas–Gilchrist-prosessista, jolla happamia malmilaatuja konvertoidaan teräkseksi.[2]

Katso myös

  • Percy Gilchrist

Lähteet

  1. ↑ a b Korhonen, Teppo: Lannoitus. Muuttuva maaseutu – Historiallinen maatalous. Arkistoitu 1.9.2020. Viitattu 1.9.2020.
  2. ↑ a b Uutispoimintoja 19.11.2017 Suomen Lions-liitto ry, piiri 107-N – Itäinen Helsinki, Vantaa ja Itä-Uusimaa. Viitattu 1.9.2020.

Aiheesta muualla

  • Näytepullo; Tuomasfosfaatti, Tuomaskuona Finna. Viitattu 1.9.2020.
  • Saarelainen, Ari: Päärynänmuotoinen konvertteri mullisti terästeollisuuden – Britti-insinöörin 1855 patentoiman keksinnön ensimmäinen käyttäjä oli saksalainen Krupp Tekniikka & Talous. 31.3.2019. Viitattu 1.9.2020.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.