Toivo Vähäkallio

Toivo Vähäkallio.

Toivo Reijo Vähäkallio (vuoteen 1906 Vilander; 28. heinäkuuta 1888 Helsinki – 6. helmikuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen diplomi-insinööri ja Teknillisen korkeakoulun professori.[1][2]

Vähäkallion vanhemmat olivat Hietalahden puusepäntehtaan työnjohtaja Niilo Vilander ja Anna Blom. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1913. Vähäkallio oli rautatiehallituksen palveluksessa vuosina 1914–1925 toimien valtionrautateiden ratakonttorin teknillisen toimiston ylimääräisenä insinöörinä 1914–1919, siltaosaston johtajana 1919–1923 sekä rautatiehallituksen apulaisjohtajana ja siltarakennustoimiston esimiehenä 1923–1925. Hän oli sitten Teknillisen korkeakoulun rakennustekniikan ja insinööritieteiden lehtorina vuodesta 1925 ja huoneenrakennustekniikan professorina vuodesta 1945 vuoteen 1954.[3] Hän toimi myös rakennusalan konsulttina ja laati konstruktiosuunnitelmia siltoihin sekä tuotanto- ja asuinrakennuksiin. Vähäkallio johti vuodesta 1934 alkaen valtion lentokone- ja tykkitehtaan tehdasalueiden suunnittelua Jyväskylän Rautpohjaan. Hän oli perushankintaohjelman rakennustöiden suunnittelun ja rakentamisen johtavana insinöörinä 1938–1942.[2][1]

Toivo Vähäkallion vanhempi veli oli arkkitehti Väinö Vähäkallio. Toinen hänen veljistään oli Reino Vähäkallio joka oli yksi Akateemisen Karjala-Seuran kolmesta perustajajäsenestä. Toivo Vähäkallion poika Pentti Vähäkallio (1920–2000) oli Teknillisen Korkeakoulun rakennetekniikan professorina.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Niskanen, Aino: Arkkitehti Väinö Vähäkallio ja hänen toimistonsa. Väitöskirja. Teknillinen Korkeakoulu 2005. (Toivo Vähäkalliosta s. 28, 362.)
  2. ↑ a b Kuka kukin oli 1954, s. 1000. Projekt Runeberg.
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 837. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.