Toivo Tapanainen

Toivo Elias Tapanainen (30. joulukuuta 1888 Lappeenranta – 25. elokuuta 1971 Lappeenranta) oli lappeenrantalainen pankinjohtaja ja asianajaja. Koulutukseltaan Tapanainen oli juristi.[1][2]

Koulutus

Tapanainen pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan yhteiskoulusta 1907, suoritti oikeustutkinnon 1912 ja sai varatuomarin arvon 1917. Opintonsa päätettyään Tapanainen auskultoi Lappeen tuomiokunnan hovioikeuden asessorin, tulevan presidentin P. E. Svinhufvudin apulaisena.[1][2]

Toiminta Venäjän vallan aikana

Toisen sortokauden aikana 1915 Tapanainen kieltäytyi ottamasta Lappeen kihlakunnantuomarin virkaa vastaan protestina viran entisen haltijan Svinhufvudin Siperiaan karkotusta vastaan. Viipurin hovioikeus tuomitsi Tapanaisen neljän kuukauden vankilatuomioon.[3], jonka Tapanainen kärsi Viipurin lääninvankilassa kesällä 1916.[4][1][2]

Poliittinen ura

Tapanainen oli asianajajana Lappeenrannassa vuodesta 1914 alkaen ja hän toimi Lappeenrannan kaupunginvoutina 1915–1918. Hän tuli Kansallis-Osake-Pankin Lappeenrannan konttorin johtajaksi 1922. Hän oli 1920- ja 1930-luvulla useaan otteeseen Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen edustajana, ja toimi myös valtuuston puheenjohtajana 1923–1925 ja 1929–1933 sekä varapuheenjohtajana. Sotavuosina 1940–1945 hän oli kaupunginhallituksen jäsen.[4][1][2]

Muita toimia

Tapanainen oli 1920–1922 Lappeenrannan Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana. Hän oli sittemmin Lappeenrannan Säästöpankin isännistön ja Etelä-Savo Oy:n hallituksen jäsenenä. Vuodesta 1918 alkaen Tapanainen oli jäsenenä Karjalan kannaksella sijainneiden venäläisten omistamien kiinteistöjen hoidon järjestämistä varten asetetussa valtion komiteassa.

Toiminta sotatuomarina

Suomen kansalaissodan aikana keväällä 1918 Tapanainen toimi valkoisen Karjalan armeijakunnan esikunnan sotatuomarina ja Lappeenrannan alueen puhdistuspäällikkönä.[4] Tapanainen johti alueen tutkintaosastoa, jonka pikaistunnoissa tuomittiin kuolemaan satoja Lappeenrannan vankileirin punavankeja. Joukossa oli myös useita kansanedustajia.[5] Toivo Tapanaisen kertoman mukaan päämajan tutkintaosaston päällikkö määräsi 3. kesäkuuta 1918 kaikki sodan alkuvaiheen puhdistuksiin liittyvät asiakirjat, kuten teloitusluettelot, hävitettäväksi.[6]

Tapanainen toimi sotatuomarina eri joukko-osastoissa vuoteen 1944 asti. Hän oli sotatuomarina KTR 2:ssa ja KTR 3:ssa ja toimi 1930-luvulla ratsuväenprikaatin sotatuomarina.[2] Hänen on väitetty 1990- ja 2000-luvuilla liikkuneen huhun mukaan osallistuneen Lappeenrannassa kesällä 1944 toimineeseen salaiseen kenttäoikeuteen, joka olisi tuominnut kuolemaan kymmeniä tai jopa satoja sotilaita.[7][8] Sittemmin Pasi Jaakkonen on osoittanut kirjassaan Huhtiniemi – 400 kadonneen miehen mysteeri eläkkeellä olleen, Tapanaisen naapurina asuneen lappeenrantalaismiehen, ns. Syväkurkun, laittaneen huhun liikkeelle.

Lähteet

  • Ilkka Pohjalainen: Huhtiniemi ei ehkä ole ainut 1944 teloitettujen hautapaikka Etelä-Saimaan artikkelitietokanta. 27.9.2006. Lappeenrannan maakuntakirjasto. Arkistoitu 17.2.2016. Viitattu 14.2.2016.
  • Marko Tikka & Antti O. Arponen: Koston kevät: Lappeenrannan teloitukset 1918. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23450-8.

Lähdeviitteet

  1. ↑ a b c d 50-vuotias. Varatuom. Toivo Tapanainen, Helsingin Sanomat, 30.12.1938, nro 351, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. ↑ a b c d e 50-vuotias. Pankinjohtaja Toivo Tapanainen, Helsingin Sanomat, 30.12.1933, nro 350, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. ↑ Heikki Ylikangas, Romahtaako rintama, s. 258
  4. ↑ a b c Tikka & Arponen (1999) s. 35-37
  5. ↑ Tikka & Arponen (1999)
  6. ↑ Perko, Toivo: Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919, s. 162. Atena, 2022. ISBN 978-951-1-42450-5.
  7. ↑ Pohjalainen (2006)
  8. ↑ Tikka & Arponen (1999) s. 314

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Toivo Tapanainen.