Tiihon
| Tiihon | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Veikko Tajakka |
| Syntynyt | 28. kesäkuuta 1928 Suistamo, Suomi |
| Kuollut | 2. elokuuta 2000 (72 vuotta) Kuopio, Suomi |
| Muut tiedot | |
| Koulutus | Licencie en Theologie filosofian tohtori |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Tiihon (oik. Veikko Tajakka; 28. kesäkuuta 1928 Suistamo – 2. elokuuta 2000 Kuopio)[1] oli ortodoksinen piispa ja filosofian tohtori, joka toimi Helsingin metropoliittana 1988–1996. Sitä ennen hän toimi Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispana eli Joensuun piispana 1984–1988.[2][3]
Tausta ja koulutus
Veikko Tajakka syntyi Suistamon kunnassa Raja-Karjalassa, joka luovutettiin 1944 Neuvostoliitolle. Hän valmistui Suomen ortodoksisesta pappisseminaarista 1954. Samana vuonna hänet vihittiin diakoniksi ja papiksi. Hän suoritti Licencie en Theologie -tutkinnon Pariisin Teologisessa Instituutissa sekä valmistui myöhemmin filosofian kandidaatiksi ja lisensiaatiksi Oulun yliopistosta. Helsingin metropoliittana ollessaan hän väitteli filosofian tohtoriksi Joensuun yliopistossa vuonna 1990, aiheesta Vapaus ja aika Nikolai Berdjajevin filosofisessa ajattelussa.[1][4]
Ura
Työuransa aluksi Veikko Tajakka toimitti viransijaisuuksia ja sisälähetystyötä. Hän toimi uskonnonopettajana Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa 1955–1964, jonka jälkeen hänet valittiin Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherraksi 1964–1967. Veikko Tajakka toimi Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen notaarina 1967–1968. Hänen pitkäaikaisin työjaksonsa oli Oulun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran toimi vuosina 1968–1984.[1]
Vuonna 1984 Tiihon valittiin Joensuun piispaksi eli Suomen ortodoksisen kirkkokunnan apulaispiispaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1988. Koska hän oli jäänyt leskeksi, ennen piispaksi vihkimistä hän vihkiytyi viitankantajamunkiksi Valamon luostarissa, ja sai nimen Tiihon. Hänestä tulikin ankara askeetti, jonka kohdalla kilvoituselämä ei hakenut kompromisseja.
Tiihon valittiin Helsingin hiippakunnan metropoliitaksi 1988. Hän oli virassa vuoteen 1996 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle sairauden vuoksi. Hän vietti eläkevuotensa Kuopiossa.[1]
Tiihon toimi myös opetustehtävissä seurakunnissa ja Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, sekä Ruotsin suomalaisen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana lyhyen aikaa. Hän julkaisi useita artikkeleita ja joitakin teoksia tutkimusaloiltaan, sekä toimi Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston päätoimittajana 1987–1989.[1]
Tunnustukset
- Pyhän Karitsan ritarikunnan I luokan komentajamerkki
- Jerusalemin Pyhä Johannes Hospitaali -ritarikunnan suurristi
- Kreikan Fenixin ritarikunnan I luokan komentajamerkki
- muita koti- ja ulkomaisia kunniamerkkejä.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f Metropoliitta Tiihon kuollut Suomen Ortodoksinen kirkko, Uutispalvelu. 3.8.2000. Ortodoksinen tiedotuskeskus. Arkistoitu 26.11.2002. Viitattu 15.3.2010.
- ↑ Weilin + Göösin tietosanakirja 5, s. 1976. Gütersloh: Weilin + Göös, 1994.
- ↑ Ortodoksisuus Suomessa www.ortodoksi.net. Viitattu 15.3.2010.
- ↑ Tajakka, Veikko (Metropoliitta Tiihon): Vapaus ja aika Nikolai Berdjajevin filosofisessa ajattelussa: Aatehistoriallinen tutkimus. Väitöskirja. Joensuu: Joensuun yliopisto, 1990. ISBN 951-696-896-1.
Aleksanteri | Johannes | Tiihon | Leo | Ambrosius
Kiprian (Šnitnikov) | Serafim (Lukjanov) | Herman (Aav) | Aleksanteri (Karpin) | Paavali (Olmari) | Johannes (Rinne) | Leo (Makkonen) | Aleksi (Rantala) | Tiihon (Tajakka) | Ambrosius (Jääskeläinen) | Panteleimon (Sarho) | Arseni (Heikkinen) | Sergei
|
