Tähtikuvio
Tämä artikkeli kertoo tähtitaivaan ilmiöstä. Joan Mirón maalaussarjasta, katso Tähtikuviot (Miró)
Tähtikuvio (laajemmassa muodossaan asterismi) on muutaman tähden muodostama selvästi erottuva, yleensä pienehkö kuvio tähtitaivaalla.[1] Tähtikuvion ja asterismin ero on se, että tähtikuvio sijaitsee yhdessä tähdistössä eli tähtitaivaan rajatulla alueella, mutta asterismi voi ulottua useamman tähdistön alueelle.[2]
Tähtikuvion tähdet yhdistetään usein tähtikartoissa viivoin.[2] Tosin piirtämistapa on usein kartanpiirtäjän oma valinta. Osa kartanpiirtäjistä pyrkii piirtämään tähtikuviot niin, että ne muistuttaisivat jollain tavalla kuvioon liittyvää mytologista hahmoa. Toiset kartanpiirtäjät suosivat taas geometrisiä muotoja.
Tunnetuimpia asterismeja
- Otava, Ison karhun seitsemän kirkkaimman tähden muodostama kauhamainen kuvio; tunnetuin asterismi
- Kesäkolmio, Joutsenen Denebin, Lyyran Vegan ja Kotkan Altairin muodostama kolmio, joka näkyy Suomessa parhaiten loppukesästä ja syksyllä
- Talvikolmio, Orionin Betelgeuzen, Pienen koiran Procyonin ja Ison koiran Siriuksen muodostama kolmio, joka näkyy Suomessa parhaiten talvikuukausina ja keväällä
- Orionin vyö, jonka muodostaa Alnitak, Alnilam ja Mintaka (ζ, ε ja δ Orionis)
- Pegasuksen neliö, jonka vasemman yläkulman tähti on Alpheratz eli Sirrah, α Andromedae
- Teekannu Jousimiehessä
- M73 (NGC 6994), neljän tähden muodostama asterismi Vesimiehessä
Lähteet
- ↑ Hannu Karttunen: Tähtikuvio Turun yliopisto. Viitattu 24.5.2018.
- ↑ a b Vuosikirjan sanasto Ursa. Viitattu 24.5.2018.
Kirjallisuutta
- Vamplew, Anton: Tunnista tähtikuviot. (Simple stargazing, 2006.) Suomentaneet Juho Gröndahl, Sirpa Hietanen ja Sirje Niitepõld. Helsinki: Nemo, 2009. ISBN 978-952-240-012-3.
