Surtsey

Surtsey
Surtsey Nature ReserveView and modify data on Wikidata

Surtsey vuonna 1999

Sijainti
Atlantti, Vestmannaeyjabær
Suðurland
Islanti
Vesialue
Atlantin valtameriView and modify data on Wikidata
Korkein kohta
Austurbunki, 155 mlähde?
Pinta-ala
1,4 km²
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatioNäytä Wikidatasta tulevat arvot

Surtsey 30.11.1963, 16 päivää purkauksen alkamisesta
Surtseyn topografinen kartta

Surtsey on tuliperäinen saari Islannin etelärannikolla. Saari kehittyi 130 metriä merenpinnan alapuolella sijainneen tulivuoren purkauksista, jotka saavuttivat merenpinnan 14. marraskuuta 1963.[1] Surtsey oli kookkaimmillaan kesäkuussa 1967, jolloin pinta-alaksi mitattiin 2,7 km². Nykyinen (2005) pinta-ala on tuulen ja aaltojen aiheuttaman eroosion jäljiltä 1,4 km².

Saari sai islanninkielisen nimensä skandinaaviseen mytologiaan kuuluneen tulijättiläisen Surtin mukaan.

Surtsey tieteellisenä tutkimuskohteena

Saari on rauhoitettu tieteellistä tutkimusta varten, eikä yleisöllä ole sinne pääsyä. Siellä tutkitaan, kuinka kauan kestää, ennen kuin muualta tullut kasvillisuus ja eläimistö leviää äskettäin merestä nousseelle saarelle. Tutkimustuloksista arvellaan saatavan tietoa, jolla on merkitystä myös sen selvittämisessä, kuinka kauan Pohjois-Euroopassa kesti jääkauden jälkeen, ennen kuin eri lajit levisivät jään alta vapautuneille alueille.[2] Tämän vuoksi Surtseyn saari onkin valittu vuonna 2008 Unescon maailmanperintöluetteloon[3].

Surtseyn eläimistö ja kasvisto

Ensimmäiset saarelle saapuneet lajit olivat eläimiä. Ensimmäisten viiden vuoden aikana saarella oli havaittu noin 70 eläinlajia, joista suurin osa oli hyönteisiä. Nämä lajit olivat kuitenkin vain tilapäisiä vierailijoita. Muun muassa pulmuset (Plectrophenax nivalis) levähtivät saarella muuttomatkallaan. Pulmuset ja muut linnut kuljettivat saarelle siemeniä.[2]

Ensimmäinen putkilokasvilaji, merisinappi (Cakile maritima ssp. arctica), havaittiin saaren rannalla jo vuonna 1965. Rannalle kerääntyneiden kasvinjäänteiden ja lintujen jätöksien takia rannasta oli tullut hedelmällinen kasvualusta. Merisinapin jälkeen saarella havaittiin muitakin rannoille tyypillisiä lajeja, kuten rantavehnää (Leymus arenarius), suola-arhoa (Honckenya peploides) ja halikkaa (Mertensia maritima). Putkilokasvien lisäksi saarella on tavattu sammalia, jotka ovat itiökasveja. Myös jäkälät levisivät saarelle itiöiden avulla.[2]

Linnut asettautuivat pesimään saarelle ensimmäistä kertaa 1970-luvun alkupuolella. Tällöin siellä havaittiin pesivän riskilöitä (Cepphus grylle) ja myrskylintuja (Fulmarus glacialis). Suurin osa saarella tavatuista linnuista on kuitenkin muuttolintuja. Saaren ensimmäiset nisäkkäät, kirjohylkeet (Phoca vitulina) ja harmaahylkeet (Halichoerus grypus), ovat lisääntyneet saarella 1980-luvulta lähtien.[2]

Lähteet

  • Hallanaro, Eeva-Liisa & Pylvänäinen, Marja & From, Stella: Pohjois-Euroopan luonto. Löytöretki monimuotoisuuteen. Kööpenhamina: Pohjoismaiden ministerineuvosto, Nord 2001:14, 2001. ISBN 92-893-0636-x.

Viitteet

  1. ↑ Roy Chester: Furnace of creation, cradle of destruction, s. 162. AMACOM Div American Mgmt Assn, 2008. ISBN 9780814409206. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Pohjois-Euroopan luonto 2002, s. 50–51.
  3. ↑ Surtsey World Heritage Centre. United Nations. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
Islannin lippu
Islannin saaret