Suomen ilmastolaki

Ilmastolaki (SDK 423/2002[1], ruots. klimatlag) on laki, joka säätää tavoitteet ja puitteet Suomen ilmastopolitiikan suunnittelulle ja sen toteutumisen seurannalle. Se on uudistettu versio Suomen edellisestä ilmastolaista vuodelta 2015[2]. Lain uudistaminen oli osa pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaa, jonka yhtenä tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.[3][4] Ilmastolaki on osa Suomen kansallista ilmastopolitiikkaa. [5]

Ilmastolakiin on muun muassa lisätty uudet päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040. Laki laajeni myös koskemaan maankäyttösektoria.[3]

Suomen ilmastolaissa säädetään myös neljästä valtakunnallisesta ilmastopolitiikan suunnitelmasta. Näissä määritellyillä toimilla on tarkoitus vähentää Suomen kasvihuonekaasupäästöjä ja sopetua ilmastonmuutokseen. Laki velvoittaa ministeriöitä valmistelemaan eri ilmastopolitiikan suunnitelmat. Laissa säädellyt suunnitelmat ovat:

  1. keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma
  2. ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma
  3. pitkän aikavälin ilmastosuunnitelma
  4. maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma[6]

Lähteet

  1. ↑ Suomen ilmastolaki Finlex. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 16.2.2023.
  2. ↑ Ilmastolain uudistaminen www.eduskunta.fi. Viitattu 16.2.2023.
  3. ↑ a b Ilmastolaki eduskuntaan – ministeri Kari: ”Pysyvimmän jäljen jättävä hallituksen ilmastopäätös” www.iltalehti.fi. Viitattu 16.2.2023.
  4. ↑ Ilmastolain uudistus Ympäristöministeriö. Arkistoitu 16.2.2023. Viitattu 16.2.2023.
  5. ↑ Suomen kansallinen ilmastopolitiikka Ympäristöministeriö. Viitattu 16.2.2023.
  6. ↑ Uusi ilmastolaki voimaan heinäkuussa Valtioneuvosto. 9.6.2022. Viitattu 23.1.2024.