Suomen Vapaakirkko

Suomen Vapaakirkko
Suomen Vapaakirkon tunnus.
Suomen Vapaakirkon tunnus.
Suuntautuminen protestantismi
Teologia vapaakirkollisuus
Johtaja Hannu Vuorinen
Yhteistyötahoja Suomen vapaakristillinen neuvosto
Suomen ekumeeninen neuvosto
Toiminta-alue Suomi
Seurakuntia 99 (2018)
Jäseniä 15 867 (2018)
Jäsenlehti Suomen Viikkolehti
Kotisivu svk.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo
Kristilliset kirkkokunnat Suomessa
Kirkkojenväliset järjestöt
  • Frikyrklig samverkan
  • Suomen Ekumeeninen Neuvosto
  • Suomen Evankelinen Allianssi
  • Suomen lähetysneuvosto
  • Suomen vapaakristillinen neuvosto
Luterilaisuus
  • n
  • k
  • m
Vapaakirkko Tampereella.

Suomen Vapaakirkko on vuonna 1923 perustettu, itsenäinen kristillinen protestanttinen kirkkokunta, johon kuuluu 15 867 jäsentä (2018).[1][2] Vapaakirkko koostuu ruotsin-, suomen- ja venäjänkielisistä seurakunnista, joita on yhteensä 99. Vapaakirkon ainoa venäjänkielinen seurakunta on Helsingin Kalliossa.[3]

Vapaakirkolla on palveluksessaan noin 150 työntekijää sekä 40 lähetystyöntekijää 12–15 lähetyskentällä. Vapaakirkko tekee merkittävää sosiaalityötä ja ylläpitää kymmentä hautausmaata.[4] Vapaakirkon kirkkokunnanjohtajana toimii Hannu Vuorinen.[5] Elokuusta 2016 alkaen Vapaakirkko keskitti toimintojaan Tampereelle Teopolis-nimiseen keskukseensa, johon siirtyi hallinto ja kustannustoiminta Hämeenlinnasta sekä koulutusta tarjoava Suomen teologinen opisto Hangon Santalasta.

Vapaakirkon historia

Suomen Vapaakirkon juuret ovat angloamerikkalaisperäisissä vapaakirkollisissa herätysliikkeissä, jotka alkoivat vaikuttaa Suomessa 1870-luvulla etenkin Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Aluksi pyrkimyksenä oli uudistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta kirkon piirissä näihin niin sanottuihin allianssipyrkimyksiin suhtauduttiin kielteisesti, ja vapaakirkollisissa piireissä luovuttiin allianssiaatteesta 1900-luvun alussa. Liikkeen ruotsinkielinen enemmistö vaihtui suomenkieliseen 1910-luvulla, ja vuonna 1923 suomenkieliset vapaakirkolliset järjestäytyivät Suomen Vapaakirkoksi.[6]

Organisaatio ja toiminta

Vapaakirkon seurakuntamalli on kongregationalistinen. Tämä tarkoittaa sitä, että Vapaakirkon seurakunnat ovat itsenäisiä. Ne ovat sitoutuneet yhteiseen tunnustukseen ja yhdyskuntajärjestykseen, jonka perustana on se, että Raamattu on ylin ohje.[7] Vapaakirkossa ei ole piispallista eli episkopaalista järjestelmää.

Vapaakirkon pastorit ja muut työntekijät koulutetaan pääosin Suomen teologisessa opistossa Teopoliksessa Tampereella.[8] Kuten luterilaisella kirkolla, on myös Suomen Vapaakirkolla käytössään naispastoreita.lähde?

Vapaakirkko rahoittaa toimintansa seurakunnissa kerättävien vapaaehtoisten kolehtien sekä vapaaehtoisesti maksettujen kymmenyksien avulla. Jonkin verran tuloja kertyy Helsingissä olevan Hotel Annan tuotoista sekä erilaisista lahjoituksista. Varat käytetään työntekijöiden palkkoihin ja kiinteistöjen ylläpitämiseen ja korjauksiin, sosiaaliseen työhön Suomessa ja lähetystyöhön.[9]

Suomen Vapaakirkko on jäsen Suomen vapaakristillinen neuvosto ry:ssä, Suomen Ekumeeninen Neuvosto ry:ssä, Suomen lähetysneuvosto ry:ssä ja Suomen Evankelinen Allianssi ry:ssä.[10]

Merkittäviä eroja Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ovat kaste- ja ehtoolliskäsitykset. Vapaakirkossa kastetaan vain uskonsa tunnustavia, henkilökohtaisen uskonratkaisun tehneitä[11]. Vapaakirkko edustaa reformoitua ehtoolliskäsitystä, jonka mukaan Jeesus ei ole konkreettisella tavalla läsnä ehtoollisleivässä ja -viinissä poiketen luterilaisesta reaalipreesensopista. Ehtoollinen on pyhä kokoontuminen, muistoateria. Se on yhteysateria sekä Kristuksen että seurakunnan kanssa, yhteys Jeesuksen vereen ja ruumiiseen.[12]

Vapaakirkon varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä 15 vuotta täyttänyt uudestisyntynyt kristitty, joka tahtoo noudattaa Vapaakirkon periaatteita. Vapaakirkollisten vanhempien lapset ovat perhejäseniä, niin sanottuja ulkojäseniä, kunnes liittyvät varsinaisiksi jäseniksi tai eroavat Vapaakirkosta.[13]

Vapaakirkossa on tunnusomaista myös kristittyjen samanarvoisuuden soveltaminen niin sanotuksi yleiseksi pappeudeksi. Tämä tarkoittaa teologista käsitystä, että kaikilla seurakuntalaisilla on mahdollisuus toteuttaa kristillistä kutsumustaan kertomalla uskostaan uskosta osattomille, jakamalla ehtoollista ja kastamalla.

Suhde Raamattuun

Vapaakirkon uskonnonvapauslain edellyttämässä tunnuksessa sanotaan: ”Me olemme kristittyjä, jotka Raamatun perustuksella yhtäpitävästi apostolisen tunnustuksen kanssa tahdomme elää ja toimia kristillisen uskonelämän herättämiseksi ja säilyttämiseksi.”

Raamattu tunnustetaan Pyhän Hengen johdossa olleiden ihmisten kirjoittamaksi. Siinä Jumala ilmoittaa itsensä ja pelastussuunnitelman ihmisille. Raamatun ilmoitus on täydellinen ja lopullinen.[14]

Pelastus

Pelastustapahtuma on alusta loppuun Jumalan työtä.[15]

Kaste

Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen veteen upottamalla. Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi.[16]

Luterilaisesta kirkosta poiketen Vapaakirkko ei käytä lapsikastetta. Vain uskovia kastetaan (veteen upottamalla), eikä kasteen katsota pelkkänä suorituksena pelastavan. Kastetta pidetään merkityksettömänä ihmiselle, jolla ei ole henkilökohtaista uskoa.[17] Kastekysymys ei kuitenkaan ollut luterilaisesta kirkosta irtaantumisen syy, sillä Vapaakirkossa kastettiin lapsia. Se oli teoriassa mahdollinen käytäntö vuoteen 1974 saakka[18].

Ehtoollinen

Ehtoollista ei käsitetä armon välikappaleeksi, vaan armon julistajaksi ja vahvistajaksi. Ehtoolliselle voivat osallistua kaikki jotka uskovat, myös muiden seurakuntien jäsenet.[19]

Seurakunta

Seurakunnan tilaisuudet ja tapahtumat ovat kaikille avoimia[20]. Seurakunnan jäsenyys on puolestaan avoin kaikille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja tunnustavat uskonsa. Seurakunta on pyhä. Seurakunnan pyhyys on Kristuksen pyhyyttä ja täydellisyyttä. Jäsenet ovat epätäydellisiä ihmisiä. Seurakunta antaa hengellisen kodin uskoville ja on hengellisen elämän kasvupaikka, jossa seurakunnan jäsenet palvelevat toinen toisiaan Herralta saamillaan lahjoillaan. Vapaakirkko muodostuu itsenäisistä seurakunnista, jotka hyväksyvät Vapaakirkon tunnustuksen yhteiskuntajärjestyksen ja uskonnonharjoitusmuodon.[21]

Eettiset kysymykset

Vapaakirkko on vastustanut rekisteröityjä parisuhteita ja homoparien adoptio-oikeutta. Entinen kirkkokunnanjohtaja Olavi Rintala on todennut, että homoseksuaalinen taipumus ei ole synti, mutta että samaa sukupuolta edustavien parien väliset seksuaaliset suhteet ovat väärin.[22]

Päivä Osakeyhtiö

Pääartikkeli: Päivä Osakeyhtiö

Vapaakirkon kirjallisuuden, musiikin ja lehtien kustannusyhtiönä toimii Päivä Osakeyhtiö. Päivä tunnetaan, yli kirkkokuntarajojen, laajasta valikoimasta. Tuotantoa ovat lastenkirjat, nuortenkirjat, opetus- ja hartauskirjat sekä lahjakirjat. Lisäksi kirjoja on johtajakoulutukseen ja avioliittokurssille. Myös monissa seurakunnissa käytössä olevan Alfa-kurssin materiaalin painattaa Päivä. Materiaali on alun perin peräisin Englannista Holy Trinity Brompton -seurakunnasta. Muita tunnettuja Päivän tuotteita ovat Tapio Nousiaisen Leipää ja suolaa, Yksi ainoa elämä ja Kalevi Lehtisen Sinulle sekä Tuomas Jäntin Vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin.[23]

Vapaakirkon virallinen lehti on kerran viikossa ilmestyvä Suomen Viikkolehti.

Talous

Suomen Vapaakirkko on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan yhteensä noin 707 000 euroa. Keskimääräinen vuosittainen tuki on ollut laskeva ja oli vuonna 2023 noin 106 000 euroa.[24]

Johtohenkilöt

Vapaakirkon ensimmäinen hallituksen puheenjohtaja oli kouluneuvos Sulo Santeri Salmensaari. Sodan jälkeen hallintovastuuta siirrettiin entistä enemmän toimihenkilöille. Suomen Vapaakirkon johdossa on vuodesta 1974 ollut kirkkokunnanjohtaja. Ennen vuotta 1996 kirkkokunnanjohtajan nimike oli lähetysjohtaja.[25]

Johtajat

Hallituksen puheenjohtajat

  • Sulo Santeri Salmensaari (1923–1954)
  • Usko Waismaa (1954–1974)
  • Tapio Nousiainen (1974–1977)
  • Veikko Korhonen (1977–1985)
  • Seppo Kolehmainen (1985–1991)
  • Jorma Niemelä (1992–1999)
  • Reino Alho (2000–2007)
  • Markku Almgren (2008–2015)
  • Jaakko Pihlajamäki (2016–)

Seurakunnat

Suomen Vapaakirkolla on yhteensä 95 jäsenseurakuntaa.[26]

Etelä-Karjala
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
Kainuu
  • Kajaani: Kajaanin vapaaseurakunta
  • Kuhmo: Kuhmon vapaaseurakunta
Kanta-Häme
  • Forssa: Forssan vapaaseurakunta
  • Hämeenlinna: Hämeenlinnan vapaaseurakunta
  • Hämeenlinna: Lammin vapaaseurakunta
Keski-Pohjanmaa
Keski-Suomi
Kymenlaakso
  • Hamina: Haminan vapaaseurakunta
  • Kotka: Kotkan vapaaseurakunta
  • Kouvola: Kouvolan vapaaseurakunta
Lappi
Pirkanmaa

Pohjanmaa
  • Pietarsaari: Pietarsaaren vapaaseurakunta
  • Vaasa: Vaasan vapaaseurakunta
  • Vaasa: Vähänkyrön vapaaseurakunta
Pohjois-Karjala
Pohjois-Pohjanmaa
Pohjois-Savo
  • Iisalmi: Iisalmen vapaaseurakunta
  • Kuopio: Karttulan vapaaseurakunta
  • Kuopio: Kuopion vapaaseurakunta
  • Siilinjärvi: Siilinjärven vapaaseurakunta
  • Varkaus: Varkauden vapaaseurakunta
Päijät-Häme
Satakunta
Uusimaa
Varsinais-Suomi

Katso myös

Lähteet

  • Toim. Eronen, Maarit; Yhdessä – Vapaakirkko tänään. Hämeenlinna: Päivä, 2005.

Viitteet

  1. Seurakuntien jäsentilastot ja varojen käyttö 2013. Suomen Vapaakirkko. Toimintavuosi 2013, 2014.
  2. Suomen Vapaakirkko Varkauden Vapaaseurakunta. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 7.7.2014.
  3. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 11, 19.
  4. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 11.
  5. [1]
  6. Vapaakirkollisuus Uskonnot Suomessa. Kirkon tutkimuskeskus, Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 4.4.2009. Viitattu 11.9.2009.
  7. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 15.
  8. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 38–39.
  9. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 12.
  10. Suomen Vapaakirkko Uskonnot Suomessa. Kirkon tutkimuskeskus, Uskonnot Suomessa -hanke. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 11.9.2009.
  11. Kaste Suomen Vapaakirkko. Viitattu 27.1.2014.
  12. Ehtoollinen Suomen Vapaakirkko. Viitattu 27.1.2014.
  13. Kaksi jäsenluokkaa ja Korolainen hallitukseen Suomen Vapaakirkko. Viitattu 27.1.2014.
  14. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 72.
  15. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 73.
  16. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 79–80.
  17. Kaste
  18. Suomen Vapaakirkon historia / Liike laillistuu svk.fi. Viitattu 21.6.2013.
  19. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 80–81
  20. Suomen Vapaakirkko – Yleisesittely svk.fi. Viitattu 1.9.2012.
  21. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 81
  22. Homojen adoptio-oikeus johtaa traumoihin.
  23. Yhdessä – Vapaakirkko tänään, s. 44–46
  24. Yleisavustus rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien toimintaan Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 26.11.2023.
  25. Suomen Vapaakirkon historia. Suomen Vapaakirkko. Viitattu 2.10.2014.
  26. Seurakunnat Suomen Vapaakirkko. Viitattu 7.9.2021.

Aiheesta muualla

  • Suomen Vapaakirkon kotisivu.
  • Suomen Vapaakirkon Nuoret ry.
  • n
  • k
  • m
Kirkot
Henkilöt
Järjestöt ja media
Kulttuuri ja tapahtumat
  • n
  • k
  • m
Tunnustuskunnat
Ortodoksisuus
Katolisuus
Protestantismi
Luterilaisuus
Baptismi
Metodismi
Vapaakirkollisuus
Adventismi
Helluntaiherätys
Anglikaanisuus
Restorationismi
Kirkkorakennukset
Ekumeeniset järjestöt
Lähetysjärjestöt
Nuorisojärjestöt
Perinteet
Media
Jäsenmallineet
  • n
  • k
  • m
Jäsenyhteisöt
Yhteistyökumppanit
Kulttuuri
Jäsenyydet: Gospel and our Culture • Natural Church Development
  • n
  • k
  • m
Pääsihteerit
Jäsenyhteisöt
Tarkkailijajäsenet
Kumppanit
  • n
  • k
  • m
Jäsenyhteisöt
  • n
  • k
  • m
Jäsenyhteisöt