Sulkupallo

Sulkupallo on isokokoinen vaijereilla maahan ankkuroitu kaasupallo, joita on käytetty passiiviseen ilmatorjuntaan, esteenä matalalta tehtäviä ilmahyökkäyksiä, esimerkiksi syöksypommittajia tai hävittäjäkoneita vastaan. Sulkupallojen käyttö pakotti hyökkäävät pommikoneet varomaan palloja ja niiden vaijereita sekä pudottamaan pomminsa korkeammalta. Pallojen avulla suojattiin esimerkiksi teollisuuskohteita ja satamia sekä laivoja.

Sulkupalloissa saattoi olla myös pieniä räjähteitä niihin osuvien koneiden vaurioittamiseksi. Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimilla oli marraskuusta 1938 helmikuuhun 1945 erityinen sulkupallotoimintaa johtava osasto (RAF Balloon Command). Vuoden 1940 keskivaiheilla sillä oli käytössään 1 400 palloa, joista kolmasosa suojasi Lontoon aluetta.^[1] Moskovaa ja Leningradia suojaamaan rakennettiin toisen maailmansodan aikana niin ikään sulkupalloverkostot^[2].

Muodoltaan sulkupallot olivat pikemminkin ilmalaivan kuin pallon muotoisia. Vastatoimina palloja vastaan pommikoneisiin sekä V1-ohjuksiin asennettiin vaijerinleikkureita. Pommituskorkeuden ja -tarkkuuden kasvu tekivät sulkupallot hyödyttömiksi. Jos pallojen lentokorkeutta olisi kasvatettu vastaavasti, olisi tarvittu yhä isompia palloja kannattamaan pidentyviä ankkurivaijereita.

Katso myös

• Kiintopallo

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sulkupallo.

• Roof Over Britain: The Antiaircraft Defenses of England during WW II (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• 17 Balloon Centre - RAF Sutton on Hull (englanniksi)