Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa lasten oikeutta varhaiskasvatukseen, vaikka heidän vanhempansa eivät ole työssä kokopäiväisesti, opiskele päätoimisesti tai ole yrittäjiä.[1] Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin vuoden 1985 päivähoitolain uudistuksessa, ja se on koskenut kaikkia alle kouluikäisiä lapsia vuodesta 1996. Vuonna 1973 lasten päivähoidosta säädettiin ensimmäisen kerran tavoitteena tarjota sitä kaikille yleisenä sosiaalipalveluna.

Sipilän hallitus (2015–2019) muutti subjektiivista päivähoito-oikeutta niin, että se antoi kunnille oikeuden rajoittaa varhaiskasvatusoikeutta kokoaikaisesta 20 tuntiin viikossa esimerkiksi työttömien lapsilta.[1] Eduskunta päätti kuitenkin 11. joulukuuta 2019 poistaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoituksen.[2][3]

Lähteet

  1. ↑ a b Sipola, Timo: Näin syntyi kaksi uutta häpeäleimaa – päivähoito-oikeuden rajaaminen jakoi perheet eri kasteihin 16.1.2018. Yle. Viitattu 18.12.2019.
  2. ↑ Hannus, Tanja: Hallitus aikoo palauttaa kaikkien lasten oikeuden varhaiskasvatukseen – Lappeenrannassa uudistus vaatisi lisää tiloja ja henkilökuntaa 13.8.2019. Yle. Viitattu 18.12.2019.
  3. ↑ Virkkunen, Jussi: Enää tasavallan presidentin allekirjoitus puuttuu, sitten aktiivimalli on lopullisesti historiaa 11.12.2019. Kansan Uutiset. Viitattu 11.12.2019.

Aiheesta muualla

  • Varhaiskasvatuslaki 540/2018