Sofja Perovskaja

Sofja Perovskaja

Henkilötiedot
Syntynyt	13. syyskuuta 1853 Pietari
Kuollut	15. huhtikuuta 1881 (27 vuotta) Pietari
Kansalaisuus	venäläinen
Vanhemmat	isä Lev Nikolajevitš Perovski
Puoliso	Andrei Željabov
Muut tiedot
Järjestö	Narodnaja volja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Sofja Lvovna Perovskaja (ven. Со́фья Льво́вна Перо́вская; 13. syyskuuta (J: 1. syyskuuta) 1853 Pietari Venäjä – 15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1881 Pietari, Venäjä)^[1] oli venäläinen vallankumouksellinen ja narodnikki. Hän osallistui Aleksanteri II:n murhan suunnitteluun ja hänet tuomittiin kuolemaan.

Elämä

Sofja Perovskaja oli Pietarin kuvernöörinä toimineen Lev Nikolajevitš Perovskin tytär.^[2] Vuonna 1869 hän opiskeli Alartšinskin naistenkursseilla, vuonna 1870 lähti pois kotoa ja vuosina 1871–72 toimi niin sanotussa Tšaikovskin ryhmässä. Hän osallistui narodnikkien toimintaan Pietarissa ja maaseudulla.^[1] Tammikuussa 1874^[3] Perovskaja pidätettiin mutta laskettiin sitten isänsä takuita vastaan vapaaksi. Tämän jälkeen hän asui äitinsä luona Krimillä.^[2]

Heinäkuussa 1877 Perovskaja palasi Pietariin osallistuakseen niin sanottun 193:n oikeudenkäyntiin, jossa hänet vapautettiin syytteistä.^[3] Kesällä 1878 hänet karkotettiin Aunuksen kuvernementtiin, mutta matkalla hän pakeni.^[2] Tämän jälkeen Perovskaja liittyi Zemlja i volja -järjestöön ja sen hajottua kesällä 1879 Narodnaja voljaan. Sen toimeenpanevan komitean jäsenenä hän osallistui Aleksanteri II:n murhayritysten valmisteluun. Keisarin kuolemaan johtaneen attentaatin olivat suunnitelleen Perovskaja ja hänen aiemmin pidätetty aviomiehensä Andrei Željabov^[4].

Murhan jälkeen Sofja Perovskaja vangittiin, tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pietarissa Semjonovskin kentällä.^[3] Hän oli ensimmäinen Venäjällä valtiorikoksesta teloitettu nainen. Vuosina 1918–1991 Perovskajan nimeä kantoi Pietarissa Pieni Tallikatu (ven. Malaja Konjušennaja).^[4]

Lähteet

↑ ^a ^b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 19, s. 434. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1975. (venäjäksi)
↑ ^a ^b ^c Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (1890–1907). CD-rom. Moskva: Adept, 2002. (venäjäksi)
↑ ^a ^b ^c Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 475. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1. (venäjäksi)
↑ ^a ^b Entsiklopedija Sankt-Peterburg: Perovskaja, S.L. encspb.ru. Viitattu 24.4.2009. (venäjäksi)