Sitra
Tämä artikkeli kertoo soittimesta. Sitra on myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto.
| Sitra | |
|---|---|
 | |
| Soitinryhmä | Kielisoittimet |
| Alkuperämaa / -alue | Etelä-Saksa, Itävalta |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | kansanmusiikki |
| Samankaltaisia soittimia | kantele |
| Infobox OK | |
Sitra, myös alppisitra tai vuorisitra on kielisoitin, jossa kaikukopan yli on pingotettu tavallisesti viisi melodiakieltä sekä 24–37 sointujen mukaan viritettyä säestyskieltä.[1] Se on suosittu soitin erityisesti alppimaissa ja Etelä-Saksassa.[2]
Melodiakielet on voitu virittää joko ns. baijerilaisen tai wieniläisen virityksen mukaan. Baijerilainen viritys on a, a, d, g, c. Wieniläisessä virityksessä äänet ovat a, d, g, g ja c.[1]
Melodiakielet kulkevat otelaudan nauhojen yli. Melodiakieliä soitetaan plektralla ja muut sormet voivat näppäillä sointukieliä. Alppi- ja sen sukulaissoittimen konserttisitran lisäksi soittimesta on olemassa versio nimeltä sointusitra, jossa sointukielet ovat ryhmissä, jotka on viritetty yleisimpien sävellajien kolmisoinnuiksi.[1]
Sitra on kehittynyt saksalaisesta Scheitholt-nimisestä soittimesta. Muita nykyisen sitran alkeellisempia edeltäjiä ovat olleet hummel ja langleik.[2]
Soitinluokituksessa sitrat merkitsee myös yleisnimityksenä kaikkia kaulattomia kielisoittimia, joissa kielet on pingotettu kaikupohjan yli. Sitran lisäksi sellaisia ovat esimerkiksi piano ja cembalo.[2]
Lähteet
- ↑ a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg–Ö, s. 38. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.
- ↑ a b c ”Sitra”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M–Ö), s. 166. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2.
