Simuloitu todellisuus

Simuloidulla todellisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa koettu todellisuus tuotetaan keinotekoisesti esimerkiksi tietokoneen avulla, jolloin simuloitua maailmaa ei pysty erottamaan ”todellisesta” maailmasta. Simuloidussa todellisuudessa saattaisi olla itsensä olemassaolosta tietoisia mieliä, jotka joko tietävät tai eivät tiedä olevansa simuloidussa todellisuudessa. Nick Bostromin esittämän simulaatiohypoteesin mukaan elämme jo tällä hetkellä simulaatiossa. Simulaatiohypoteesilla on yhteisiä piirteitä uniargumentin ja Platonin luolavertauksen kanssa.

Simuloidun todellisuuden käsite eroaa virtuaalitodellisuudesta, sillä nykytekniikan muodostamassa virtuaalitodellisuudessa oleva pystyy helposti erottamaan olevansa keinotodellisuudessa, kun taas simuloitua todellisuutta olisi kenties mahdotonta erottaa ”oikeasta” todellisuudesta.

Fiktiossa simulaatiohypoteesia on hyödynnetty muun muassa Matrix-elokuvan juonessa.

Eri alojen tieteilijät ovat pohtineet ajatusta, että ihmiskunta elää tietokonepelin kaltaisessa simulaatiossa. Asian ympärille kokoontui keväällä 2016 joukko tutkijoita yhdysvaltalaisen astrofyysikon Neil deGrasse Tysonin johtamaan kokoukseen.^[1]

Ajatuksen kritiikki

Filosofi Daniel Dennett on huomauttanut, että aidon tuntuisesti simuloitu todellisuus vaatisi suunnattoman määrän laskentatehoa. Havaitussa todellisuudessa on niin paljon tapahtumavaihtoehtoja, että sen simulointi johtaisi hetkessä ”kombinatoriseen räjähdykseen” ja laskennallisen vaativuuden rajattomaan kasvuun, elleivät nämä tapahtumavaihtoehdot olisi valmiiksi määritelty^lähde?

Katso myös

• Aivot altaassa
• Konetietoisuus
• Olemassaolo
• Omegapiste
• Ontologia

Lähteet

Kirjallisuutta

• Deutsch, David: Todellisuuden rakenne. (The Fabric of Reality. The Science of Parallel Universes – and Its Implications, 1997.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 1997. ISBN 952-5202-05-4.