Sheltonin järjestelmä
Sheltonin järjestelmä on englantilaisen Thomas Sheltonin 1600-luvulla julkaisema pikakirjoitusjärjestelmä. Järjestelmä on tullut tunnetuksi siitä, että Samuel Pepys kirjoitti sillä kuuluisat päiväkirjansa.[1]
Shelton julkaisi kehittämänsä pikakirjoitusjärjestelmän vuoden 1626 paikkeilla teoksessa Shortwriting, the most exact method.[2] Uusia painoksia julkaistiin vuosina 1630 ja 1636, ja vuonna 1638 Shelton julkaisi järjestelmästään parannetun version nimellä Tachygraphy.[3]
Järjestelmä levisi myös muihin maihin: siitä tehtiin muunnoksia muun muassa ruotsille (Swan 1662 ja Rålamb 1690), hollannille (Reyner 1673), saksalle (Ramsay 1678) ja ranskalle (Ramsay 1681).[4][5]
Järjestelmän rakenne
Sheltonin järjestelmä pohjautuu Edmond Willisin vuonna 1618 julkaisemaan järjestelmään: 13 kirjaimella (b, d, g, k, l, m, n, p, q, r, v, y, z) on sama merkki kuin Willisillä ja yksittäisten vokaalien kuvaustapa on samoin lainattu suoraan Willisiltä.[6] Sanan alussa oleva vokaali merkitään sen omalla merkillä, sanan keskellä olevat vokaalit ilmaistaan seuraavan konsonantin sijainnilla, ja sanan lopussa oleva vokaali merkitään lisäämällä piste tiettyyn suuntaan edeltävästä konsonantista.[7]
Lähteet
- Butler, E. H.: The Story of British Shorthand. Lontoo: Sir Isaac Pitman & Sons, Ltd., 1951.
- Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940.
- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 1. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1927.
