Sekulaari humanismi

Osa artikkelisarjaa

Humanismi

Iloinen ihminen

Humanismi (elämänasenne)

• Kansainvälinen humanistinen
  ja eettinen liitto (IHEU)
• American Humanist Association
• British Humanist Association
• Humanistimanifesti

Sekulaari humanismi

• Council for Secular Humanism
• Sekulaarihumanistinen julistus
• Keskinäisen riippuvuuden julistus
• Amsterdamin julistus

Uskonnollinen humanismi

• Kristillinen humanismi
• Unitaariuniversalismi

Muuta

• Antihumanismi
• Eettinen kulttuuri
• Marxilainen humanismi
• Posthumanismi
• Renessanssihumanismi
• Transhumanismi

Sekulaari humanismi on korostuneesti uskonnotonta humanismia.^[1] Kansainvälisen sekulaarin humanistisen ja eettisen liiton IHEU määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, jonka mukaan ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen, kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole teistinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä”.^[2]

Historiaa

Länsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan antiikista alkaen. Nykyaikaisen uskonnottoman humanismin juuriin kuuluu erityisesti valistusaatteen ajattelu. Erityisesti valistuksen ranskalaisten ajattelijoiden yhteinen piirre oli uskontokritiikki. He asettivat uskonnollista perinnettä vastaan järjen ja kokemuksen ja hylkäsivät ajatuksen yliluonnollisesta. Näin he pyrkivät poistamaan sekä uskonnollisen että poliittisen pakkovallan, joiden he näkivät tukevan toisiaan. Kuuluisa valistusajan teos on paroni d'Holbach'n vuonna 1770 ilmestynyt Systéme de la Nature (Luonnon järjestelmä). Holbach tarkasteli ihmistä osana luontoa. Hän katsoi, että jos ihmiset ymmärtävät itsensä oikein luonnon osana, he voivat oppia että onnellisuus saavutetaan elämällä rauhassa ja sopusoinnussa toisten kanssa.^[3]

Uskonnottomuus levisi 1800-luvulla Britannian yhteiskunnassa ja järjestäytyi uskonnottomien yhdistyksiksi. Ne kutsuivat itseään vapaa-ajattelijoiden, sekularistien tai rationalistien yhdistyksiksi. Sanaa humanismi alettiin käyttää 1900-luvulla enenevässä määrin.^[4]

Nykyajan humanistista uskontokritiikkiä edustaa bangladeshilaisen kirjailijan Taslima Nasrinin lausunto intialaiselle Statesman-sanomalehdelle:^lähde?

»Näkemykseni tästä asiasta on selkeä ja ehdoton. Pidän vanhanaikaisina Koraania, Vedoja, Raamattua ja kaikkia uskonnollisia tekstejä, jotka määräävät niiden seuraajien elämää. Olemme ohittaneet sen sosiohistoriallisen ympäristön, jossa nämä kirjoitettiin ja siksi niiden näkemysten ei tule ohjata meitä. Kysymys tarkistuksesta, perinpohjaisesta tai muunlaisesta ei ole asiaan kuuluva. Meidän on ylitettävä nämä muinaiset kirjoitukset, mikäli haluamme edistyä. Vastataksemme henkisiin tarpeisiimme, tulkoon humanismista uusi elämänkatsomuksemme.”»

Lausunto nosti uskonnollista vihamielisyyttä Bangladeshissa. Nasrin joutui islamilaisen fatwan uhriksi romaanillaan Häpeä. Siinä kuvataan hinduperhettä, jonka kimppuun muslimit käyvät Ayodhyan moskeijan hävityksen jälkeen.^[5]

Humanistiliike Suomessa

Suomessa kansainvälistä humanistiliikettä on edustanut vuodesta 1968 Suomen humanistiliitto. Järjestö julkaisee neljästi vuodessa Humanisti-lehteä.^[6] Periaateohjelmassaan liitto vaatii ajatuksenvapautta, arvovalloista vapaata ajattelua, pyrkimystä tietoon ja uskonnoista riippumatonta etiikkaa. Humanistisia juhlatapoja liitto pyrkii edistämään vuonna 1999 perustetun Prometheus-seremoniat Oy:n kanssa.^[7][8] Liitto on humanistiseen aatteeseen perustuvia aikuistumisleirejä vuodesta 1990 järjestäneen Prometheus-leirin tuen yhteisöjäsen.^[9][10]

Vapaa-ajattelijain Liitto toteaa olevansa osa kansainvälistä vapaa-ajattelija-, humanisti-, sekularisti-, ateisti- ja rationalistiliikettä. Kulttuuriohjelmansa (1993) mukaan liitto edustaa Suomessa sekulaarihumanismia luontoon perustuvana, ei-jumalauskoisena ja eettisenä elämänkäsityksenä.^[11]

Arvostelu

Jotkut ateistit ovat arvostelleet humanismi-sanan käyttöä uskonnottomista. Ateismi on filosofi Julian Bagginin mukaan yksinkertaisempi käsite, sillä humanismi-käsite tarkoittaa laajempaa aateryhmää. Toiseksi sana humanismi on monimerkityksinen: ateistisen humanismin lisäksi puhutaan uskonnollisesta humanismista ja humanistisista tieteistä. Kolmanneksi Bagginin mielestä humanismi-sana on jäänne uskontojen ajattelusta, että ihminen on muun luonnon yläpuolella. Hänen mielestään jotkut humanistijärjestöt edustavat ihmislajikeskeisyyttä.^[12]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

• Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat: Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2.
• Elo, Pekka & Väyrynen, Gun (toim.): Humanistin maailman etiikka. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1997. ISBN 952-90-7464-6.
• Kurtz, Paul (toim.): Humanistimanifestit I ja II. (Humanist manifestos I and II, 1933, 1973.) Suomeksi toimittanut ja kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.
• Kurtz, Paul: Sekulaarihumanistinen julistus. (A secular humanist declaration, 1980.) Luonnostellut Paul Kurtz ja allekirjoittanut 58 huomattavaa tutkijaa ja kirjoittajaa. Suomeksi toimittanut ja kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.
• Saari, Kari: Sekulaarihumanismin maailmankuva. Teoksessa Elo, Pekka & Simola, Hannu (toim.): Arvot, hyveet ja tieto: Elämänkatsomustiedon opetuksen 10-vuotisjuhlakirja. Opetus & kasvatus -sarja. Julkaisija: FETO, Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat ry. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1741-0.
• Smoker, Barbara: Humanismi. (Humanism, 1973.) Kääntänyt Kimmo Sundström. Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab, 1986.
• Vaismaa, Aaro (toim.): Kansanhumanismin ABC: Suomalaisen humanistiliikkeen sanomaa ja historiaa kolmelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Suomen humanistiliitto, 1998. ISBN 951-97679-2-4.

Englanniksi

• Grayling, A. C.: What is good? The search for the best way to live. London: Weidenfeld & Nicolson, 2003. ISBN 0-75381-755-1. (englanniksi)
• Kurtz, Paul: Living without religion: Eupraxophy. New York: Prometheus Books, 1994. ISBN 0-87975-929-1. (englanniksi)
• Kurtz, Paul: Affirmations: Joyful and creative exuberance. Revised edition. Amherst, New York: Prometheus Books, 2004. ISBN 1-59102-389-0. (englanniksi)
• Lamont, Corliss: The Philosophy of Humanism. 8. laitos (1. laitos 1949). Amherst, New York: Humanist Press, 1997. ISBN 0-931779-07-3. Teoksen verkkoversio.
• Norman, Richard: On Humanism. London: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3.
• Vaughn, Lewis & Dacey, Austin: The case for humanism: An introduction. Lanham, Madison: Rowman & Littlefield, 2003. ISBN 0742513920.

Aiheesta muualla

Wikikirjastossa on aihe: Humanismi.

• Suomen humanistiliitto.
• Humanistinen manifesti 2000.
• Humanisti-lehden blogi (Arkistoitu – Internet Archive).
• Humanismi – historiaa ja nykypäivää (Arkistoitu – Internet Archive). Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry.
• Erkki Hartikainen: Posthumanismi^{[vanhentunut linkki]}. Vapaa ajattelija 1/2004.
• International Humanist and Ethical Union. (englanniksi)
• The European Humanist Federation. (englanniksi)