Sauli Kousa
| Sauli Kousa | |
|---|---|
 Sauli Kousa 7. heinäkuuta 1942. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. tammikuuta 1912 Mäntyharju |
| Kuollut | 13. joulukuuta 1956 (44 vuotta) Heinola |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |  Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1944 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | ylikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Sauli Kousa (3. tammikuuta 1912 Mäntyharju – 13. joulukuuta 1956 Heinola) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 65. Sotilasarvoltaan Kousa oli ylikersantti.
Ennen sotia hän työskenteli maanviljelijänä kotitilallaan Mäntyharjun Kousankylässä. Sotien jälkeen hän toimi korjausmiehenä Kymin Osakeyhtiön Heinolan Metsäosastossa vuosina 1945–56. Kousa toimi myös varsinaisen työnsä ohella vartijana Heinolan pääpostikonttorilla. Hän oli naimisissa ja hänellä oli yksi lapsi.[1]
Sauli Kousa oli kahden sodan veteraani. Hän toimi talvisodassa konekivääriryhmän johtajana sekä konekiväärijoukkueen varajohtajana Jääkärirykmentti 33:ssa, sekä talousaliupseerina TykK/JR 6:ssa. [1]
Jatkosodassa hän toimi joukkueen varajohtajana Jalkaväkirykmentti 22:ssa sekä 20. prikaatissa. Hän haavoittui 9. kesäkuuta 1944 Syvärin sillanpäässä.[1]
Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 5. heinäkuuta 1942. Nimitysperusteluissa mainitaan muun muassa iskuryhmän johtajana osoitettu henkilökohtainen rohkeus ja neuvokkuus.[2]
Mannerheim-ristin perustelu
”Ylipäällikkö on pvm:llä 5.7.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Sauli Kousan.
Kersantti Kousa kunnostautui kesällä [10.7.41 Korpiselässä] erään kukkulan valtauksessa osoittaen henkilökohtaista rohkeutta iskuryhmän johtajana. R:ssa [Rajakontu] hän kävi yksin tiedustelemassa valloittamattomassa kylässä, tuoden tarkat tiedot vihollisen varustuksista. Kylän valtauksessa hän toimi iskuryhmän johtajana osoittaen mitä suurinta henkilökohtaista rohkeutta ja neuvokkuutta konekivääripesäkkeen valtaamisessa. Puolustustaistelun aikana [säntämässä] syyskesällä hän teki useita partioretkiä, tuhoten eräällä n. joukkueen vahvuisen vihollisosaston. Myöhemmin hän osallistui erikoisen tehokkaasti vahvan vihollispartion tuhoamiseen, josta itse tuhosi useita ryhmiä. Syvärin puolustuksen aikana hän ylitti partioineen Syvärin, edeten taitavasti tiheän vihollisryhmän läpi. Hän kävi tällöin eräällä paikkakunnalla [Lotinapelto] ja toi arvokkaita tiedustelutuloksia tullessaan.”[1]
Lähteet
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
Viitteet
- ↑ a b c d Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 30.6.2020.
- ↑ Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 174
