Saarenojan muinainen asuinpaikka

Saarenoja 2 on Lappeenrannan (entinen Joutseno) Kuurmanpohjassa sijaitseva vuodesta 2000 saakka kaivettu kivikautinen (varhaismesoliittinen) asuinpaikka.[1][2], josta on löytynyt kivityökalujen valmistamisesta syntyneitä kvartsi-iskoksia, pieniä esineitä ja palanutta luuta.

Vuoteen 2010 mennessä on löydetty kaksi palanutta hirvenluun palaa, joille on tehty radiohiiliajoitukset. Toinen luu ajoitettiin 8800–8350 eaa. (Hela-758) eli noin 8600 eaa. ja toinen 8750–8330 eaa. (Hela-728) eli noin 8500 eaa.[3]. Asuinpaikka kuuluu tämän perusteella varhaiseen mesoliittiseen kauteen.

Kaivauksien löytöjä

Kaivauksissa tavattiin pii- ja kvartsi-iskoksia yhtä paljon sekä erilaisia piistä ja kvartsista valmistettuja esineitä. Kaapimia ja uurtimia oli valmistettu kummastakin materiaalista, mutta nuolenkärjet ja yksi taltta vain piistä. Vuonna 2000 löydettiin myös luuesine, mikä on Suomen happamissa oloissa harvinaista. Luukärki on muodoltaan pyöreä ja saattaa olla peräisin Sigir-tyyppisestä luisesta nuolenkärjestä[4]. Kiviesineiden muotoilu muistuttaa Kundan kulttuurin esineistöä esimerkiksi Pullin asuinpaikalla Virossa. Asuinpaikkaa voidaankin pitää Kundan kulttuurin varhaisvaiheeseen kuluvana[5].

Kaivauksissa 2008 ja 2009 ei vielä paljastunut nuotiopaikkoja, punamultahautoja tai asumuksien pohjia. Myöskään pihapiirin reunoja tai rannan paikkaa ei tuolloin tavattu. Saarenoja 2:n paikalla on joskus historiallisella ajalla viljelty maata, vaikka alue on nykyään ollut tiheää metsää.[2] Myöhemmin, 2010-luvulla, merkkejä pysyvästä asutuksesta on löytynyt. Kaivauksissa on löydetty puolen metrin syvyyteen kaivettuja seitsemän metriä pitkiä ja kolme metriä leveitä soikioita. Kaivaminen maahan viittaa pysyvään asutukseen. Kaivauspaikoista vanhemman, Saarenoja 2:n, asukkaat ovat todennäköisesti tulleet idästä.[6]

Asuinpaikan muinainen ympäristö

Luonto oli kyseisellä aikakaudella lämmennyt nopeasti jääkauden aikaisesta arktisesta ilmastosta, mutta se oli vielä kylmempi kuin se nykyään on[7]. Sekä kesällä että talvella oli nykyistä kuivempaa, joten talvet olivat vähälumisia. Avonaisissa ja valoisissa metsissä kasvoivat valtapuina koivu ja mänty. Siitepölytutkimukset osoittavat, että mastossa viihtyivät kanervat ja heinät, katajat ja pihlajat[8].

Salpausselän eteläpuolen maasto oli mäkistä ja seudulla oli useita Ancylusjärven lahtia. Seudun pohjoispuolella aukeaa nykyään Saimaa, joka kuului siihen aikaan Ancylusjärveen. Asuinpaikka sijaitsi pitkän ja noin 200–300 metriä leveän lahden hiekkaisella pohjoisrannalla[2]. Lahden suu aukesi Laatokkaan päin, joka myös oli osa Ancylusjärveä. Koilliseen aukesi estettä laaja Euraasia, jonka biodiversiteetti oli mannermainen ja runsas[9]. Useimmat nykyiset nisäkkäät vaelsivat metsissä ja makeanveden kalat ja norppa Ancylusjärvessä[8][10].

Lähteet

  • Jussila, Timo: Joutseno 28 Kuurmanpohja-Saarenoja 2 - Kivikautisen asuinpaikan koekaivaus 2000 http://www.mikroliitti.fi. 2000. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 14.11.2011.
  • Jussila, Timo: Joutseno Kuurmanpohja/Monnonmäki Saarenoja 2 Kivikautisen asuinpaikan kaivaus 2008 ver. 2 (pdf) http://www.mikroliitti.fi. 2008. Viitattu 4.11.2011.
  • Jussila, Timo: Joutseno Kuurmanpohja/Monnonmäki Saarenoja 2 Kivikautisen asuinpaikan kaivaus 2009 ver. 1 (pdf) http://www.mikroliitti.fi. 2009. Viitattu 4.11.2011.
  • Manninen, Mikael & Hertell, Esa: Few and Far between - an Archive Survey of Finnish Blade Finds, julkaisusta: Mesolithic Interfaces: Variability in Lithic Technologies in Eastern Fennoscandia, s. 113-141. Saarijärvi: The Archaeological Society of Finland, 2011. ISBN 978-952-67594-0-1. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.6.2014). (englanniksi)
  • Yrjö Vasari: Jääkaudet, toimittaja Koivisto, Marjatta, s. 186–192. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  • Ukkonen, Pirkko ja Mannermaa, Kristiina: Eläinkunnan paluu, julkaisusta: Jääkaudet, toimittaja Koivisto, Marjatta, s. 204–210. Porvoo: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  • Asuinpaikkakuvaus: Museoviraston tietoportaali/muinaisjäännöskuvaus http://www.nba.fi/fi/tietopalvelut. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.11.2011.

Viitteet

  1. ↑ Maanmittaushallitus: Saarenoja 2 sijainti kartalla http://kansalaisen.karttapaikka.fi.
  2. ↑ a b c Jussila, Timo: Kaivausraportti, 2009
  3. ↑ Manninen & Hertell, s. 120, taulukko 6
  4. ↑ Jussila, Timo, Koekaivaus selostus, 2000
  5. ↑ http://www.mikroliitti.fi/kuurmanp/esipuhe.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Mikroliitti OY, Sarenoja 2 selostuksen esipuhe
  6. ↑ Kalle Schönberg: Suomen varhaisimmat vakituiset asukkaat asettuivat nykyisen itärajan tuntumaan Yle.fi, uutiset. 1.1.2019. Viitattu 1.1.2019.
  7. ↑ Mikroliitti OY: Jääkauden jälkeinen kronologia (ilmasto ja kulttuuri) mikroliitti.fi. Viitattu 4.11.2011.
  8. ↑ a b Ukkonen, Pirkko ja Mannermaa, Kristiina
  9. ↑ Vasari, Yrjö
  10. ↑ Museovirasto: Kartta mesoliittisestä Suomesta (Saarenoja 2 kaakossa) extras.csc.fi. Viitattu 3.11.2011.

Aiheesta muualla

  • Jussila, Kriiska ja Rostedt: Joutseno Saarenoja 2 varhaiskivikautisen asuinpaikan tutkimukset. Hiisi-lehti, 2/2008: Arkeologian harrastajat Sarsa ry, 2008.
  • Jussila, Kriiska ja Rostedt: The Mesolithic Settlement in NE Savo, Finland. And the Earliest Settlement in the Eastern Baltic Sea. Acta Archaeologica. Vol. 78 Issue 2 Page 143: Blackwell Publishing Ltd. Oxford. UK, 2007.
  • Mikroliitti OY: Kutsu kaivauksille ja raportteja (Arkistoitu – Internet Archive), 2010
  • Mikroliitti OY: Asuinpaikan esittely (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Mikroliitti OY: Sarenoja 2 selostuksen esipuhe (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Etelä-Saimaa: Ensimmäinen kivikauden piitaltta esille Joutsenossa[vanhentunut linkki], 12.8.2008
  • Etelä-Saimaa: Kuurmanpohjan kaivausten maine kasvaa[vanhentunut linkki], 25.8.2009
  • Uutisvuoksi: Muinaisen asuinpaikan kaivaus alkaa Kuurmanpohjassa[vanhentunut linkki], 8.8.2009
  • Rantanen, Pekka: Angolaisten kaivausretki Joutsemon Kuurmanpohjan Saarenojaan 2009 (pdf) files.kotisivukone.com. 2009. Viitattu 4.11.2011. [vanhentunut linkki]