Rysä : Katso myös, Lähteet Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Rysä

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Rysä on katiskan sukua oleva kalanpyydys, joka on Suomessa ollut käytössä jo 1500-luvulla. Rysän malli on pysynyt perinteisenä vuosisadasta toiseen. Rysässä oli alun perin puiset kaaret eli vanteet. Näiden vanteiden ympärille pingotettiin verkko. Rysässä on vaihteleva määrä nieluja ja myös malli on vaihdellut kalastusolosuhteiden mukaan. Ns. isorysien suuaukko, uloin vanne, on yli 1,5 metriä, pienemmät rysät ovat yleensä n. metrin vanteella varustettuja.

Rysiä käytettiin yleensä patorakennelmien yhteydessä. Suuaukko kiinnitetään pohjaan pystyseipäillä. Isorysä on Kustaa Vilkunan mukaan suomalainen kalastusneuvo, alkuaan Pohjanlahden rannikolta, Oulun ja Kemin alueelta^lähde?.

Sisävesien rysät voidaan jakaa kahteen ryhmään, pienemmät luokki- eli vemmelrysät, sekä isommat ns. potkurysät. Potku eli siipi on suuaukosta lähtevä verkkoaita, joka ohjaa kalat rysään. Hauen ja mateen pyyntiin käytetään luokkisrysiä, samoin joissa nousukalojen pyyntiin. Suomukalojen pyynnissä käytetään potkurysiä. Erikoisemmat pystyrysät mateiden pyyntiin ja pienet ankeriasrysät lisäävät rysätyyppien määrää. Merellä silakanpyynnissä käytetään ns. paunetti- eli avorysää, jonka avoimeen peräosaan mahtuu suurikin saalis ehjänä. Lohiloukku on Merenkurkun alueella käyttöönotettu avorysä lohenpyyntiin. Ponttonirysä eli push up -rysä on hylkeenkestävä rysätyyppi, joka suunniteltiin alun perin lohen kalastukseen.

Paras rysäkalastuksen aika on viileiden vesien aikaan alkukesästä^lähde?. Myöhemmin vesien lämmettyä rysät likaantuvat ja saalismäärät laskevat.

Rysäpyynti ei vahingoita kaloja ja rysästä on helppo päästää alimittaiset kalat takaisin kasvamaan.