Rikalan Linnamäki
| Rikalan Linnamäki | |
|---|---|
| Rikalan linnavuori | |
 | |
| Sijainti | |
  Rikalan Linnamäki | |
| Koordinaatit | 60.38879963°N, 23.0538008°E |
| Valtio | Suomi |
| Paikkakunta | Salo |
| Historia | |
| Tyyppi | Linnavuori |
| Huippukausi | rautakausi |
| Aiheesta muualla | |
|
| |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Rikalan Linnamäki on Varsinais-Suomessa Salossa Halikon taajamassa Hirvikallion kylän alueella sijaitseva linnamäki.[1][2][3]
Linnamäki
Linnamäki sijaitsee Halikon kirkosta 1,5 kilometriä lounaaseen, 1,0 kilometriä Halikonjoesta länteen ja Viurilanlahdesta 1,4 kilometriä pohjoiseen. Se kohoaa tasaiselta peltoaukealta jylhänä mäkenä, joka kohoaa siitä 40 metriä korkammalle. Mäen rinteet ovat melko jyrkät lukuun ottamatta sen lounais- ja etelärinteitä. Vuoren kallioista lakia kiertää koillisessa, pohjoisessa ja luoteessa yhtenäinen jyrkänne. Linnamäen lakialueen lounais- ja kaakkoisrinteitä kiertää 180 metriä pitkä kivivalli, joka on mahdollisesti puisen paaluvarustuksen jäänne. Vallialueen sisäpuolella on tutkimuksien mukaan ollut sen vilkkaimmin käytössä ollut alue. Sieltää löytyy kulttuurikerrostumia, joita aiotaan tutkia arkeologisesti.[1][2][4][5]
Tutkimuksia
Linnamäellä on suoritettu arkeologinen kaivaus vuonna 2002 (Henrik Asplund). Kohdetta on tutkittu pintapuolisesti vuosina 1891 (Hjalmar Appelgren), 1955 (Anna-Kerttu Koskimies), 1955 (Jouko Voionmaa), Matti Huurre ja 2001 (Henrik Asplund).[1]
Ajoituksia
Linnamäen maaperästä tehtiin vuonna 2001 fostaattikartoitus, ja vuonna 2002 Turun yliopiston arkeologian laitos teki pienen koekaivauksen, jolla selvitettiin kerrostumia ja löytöjä mäen laella. Niiden tuloksien perusteella paikalla on ollut toimintaa jo varhaismetallikaudella. Radiohiiliajoitusten mukaan paikalla on ollut toimintaa myös merovingiajalla. Kivivallista on löydetty rautakauden keramiikkaa.[1]
Arkeofyyttejä
Vaikka kasvillisuustutkimuksia ei ole suoritettu, tunnetaan rinteiltä ja linnan alueelta ainakin seuraavia arkeofyyttisiä kasvilajeja: ahdekaura (Avenula pratensis), sikoangervo, litteänurmikka, mäkivirvilä, mäkikuisma, pölkkyruoho, jänönapila, keto-orvokki, mäkitervakko ja isomaksaruoho.[3]
Hoitaminen ja opastus
Mäen eteläpuolelta ohittaa seututie 110, josta haarautuu pohjoiseen mäen länsipuolelta seututie 224.[2]
Linnamäen hoitoalue rajautuu maanomistusolosuhteista johtuen etupäässä entisen Halikon kunnan omistamalle alueelle linnavuoren pohjoispuolella. Myös Linnavuoren laelle itäistä rinnettä myöten nousevaa ja puupaaluin merkittyä polkua pidetään kunnossa. Polku ei sovellu liikuntarajoitteisille. Polun juurella sijaitsee Halikon kunnan pystyttämä opastaulu.[3]
Museovirasto on määritellyt Halikon kirkonseudun, johon Halikon kirkon ohella kuuluu myös Rikalan muinaislinna, yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[6][7]
Katso myös
- Rikalan Linnamäen koillispuolella kohoaa Rikalan kylämäki, jonka historiaan linna liittyy kiinteästi.
Lähteet
- ↑ a b c d Muinaisjäännösrekisteri: Rikalan Linnamäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 15.2.2011. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ a b c Rikalan Linnamäki, Salo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.10.2019.
- ↑ a b c Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Rikalan Linnamäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 4.9.2014. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
- ↑ Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 63. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.
- ↑ Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Arkistoitu 30.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
- ↑ Halikon kirkonseutu Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Kartta: Halikon kirkonseutu Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Arkistoitu 11.1.2014. Viitattu 2.10.2010.
Aiheesta muualla
- Retkipaikka.fi: Rikalan muinaislinna
- Näe ja koe.fi: Rikalan linnamäki[vanhentunut linkki] (valokuvia)
Suomen muinaislinnat
