Renate Dorrestein
Renate Dorrestein (25. tammikuuta 1954 Amsterdam, Alankomaat – 4. toukokuuta 2018)[1] oli hollantilainen kirjailija ja toimittaja. Hän sai Annie Romein -palkinnon 1993 koko tuotannostaan. Hän aloitti toimittajanuransa Panorama-nimisessä lehdessä, ja hänen esikoisteoksensa Buitenstaanders ilmestyi 1983. Hänen sisarensa itsemurha on vaikuttanut merkittävällä tavalla hänen teoksiinsa.
Hän kuoli ruokatorven syöpään 64-vuotiaana.[2]
Teokset
- Buitenstaanders, 1983
- Vreemde streken, 1985
- Noorderzon, 1986
- Een nacht om te vliegeren, 1987
- Korte metten, 1988
- Het perpetuum mobile van de liefde, 1988
- Vóór alles een dame, 1989
- Het hemelse gerecht, 1991
- Ontaarde moeders, 1992
- 3 Heden ik, 199
- Een sterke man, 1994
- Verborgen gebreken, 1996, teoksen pohjalta on Paula van der Oest ohjannut 2004 elokuvan[3]
- Want dit is mijn lichaam, 1997
- Een hart van steen, 1998
- Het geheim van de schrijver, 2000
- Zonder genade, 2001
- Het duister dat ons scheidt, 2003
- Zolang er leven is, 2004
- Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor, 2006
- Echt sexy, 2007
- Laat me niet alleen, 2008
- Is er hoop, 2009
- Heiligenlevens en bananenpitten, 2009
- De leesclub, 2010
- De stiefmoeder, 2011
- De zondagmiddagauto, 2012
- De blokkade, 2013
- Nott Won't Sleep, 2013, iPad
- Liever horen we onszelf, 2014
- Weerwater, 2015
Suomennetut teokset
- Kivisydän. Alkuteos Een hart van steen, suom. Kirsti Nikkanen. Like 2000. ISBN 951-578-721-1
- Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa. Alkuteos: Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor, suom. Titia Schuurman. WSOY 2009. ISBN 978-951-0-34285-5
- Lainaa vain. suom. Sanna van Leeuwen. WSOY 2011. ISBN 978-951-0-36552-6
Lähteet
Aiheesta muualla
- Renate Dorresteinin sivusto (hollanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
