René Benjamin
René Benjamin (20. maaliskuuta 1885 Pariisi – 4. lokakuuta 1948 Tours) oli ranskalainen kirjailija ja lehtimies ja hän toimi päivälehti L'Action françaisen[1] avustajana.
Hän sai vuonna 1915 arvostetun Goncourt-palkinnon teoksestaan ”Gaspard” ja vuonna 1938 hän oli ensimmäinen Goncourt-palkinnon saanut kirjailija, joka valittiin myös palkintoraadin jäseneksi. Hän kirjoitti useita pamfletteja, joissa hän ruoski niin demokratiaa kuin liberalismiakin. Ranskan antautumisen jälkeen vuonna 1940 hän tuki aktiivisesti Vichyn hallitusta.
Kuitenkin sodanjälkeisessä selvittelyssä hän sai potkut Goncourt-akatemiasta, joka jäsenenä hän jakoi kirjallisuuspalkinnon. Syynä potkuihin oli Benjaminin osoittama petanistisympatia. Hänen teoksensa Les Sept étoiles de France on saanut inspiraationsa Vichyn hallituksen päämiehestä marsalkka Philippe Pétain’stä. René Benjaminin tuotantoon kuuluvat myös hänen kirjoittamansa elämäkerrat Maurice Barrèsta ja Charles Maurrasta.
Teokset
- Le Pacha 1910–1911
- Gaspard (Goncourt-palkinto) 1914
- La Pie borgne 1920–1921
- La Prodigieuse Vie d'Honoré de Balzac 1925
- Clemenceau dans la retraite 1930
- Mussolini et son peuple 1938
- Le Printemps tragique 1940 :
- La Visite angélique 1948
- Le Divin Visage 1948 :
- Les Sept étoiles de France 1948
Lähteet
Viitteet
- ↑ L'Action française oli Pariisissa vuosina 1908–1944 ilmestynyt sanomalehti, joka lakkautettiin Ranskan natsihallinnosta vapautumisen yhteydessä vuonna 1944.
| ||||||||||||||||||
