Rafael Hakkarainen

Karl Adolf Rafael Hakkarainen (9. huhtikuuta 1883 Sakkola – 24. marraskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti.[1]

Hakkaraisen vanhemmat olivat Pietarin Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherra Adolf Hakkarainen (1857–1910) ja Mathilda Björkqvist.[2] Hän valmistui Pietarin saksalaisen St. Petrischulen klassiselta osastolta 1901 sekä Pietarin keisarillisesta oikeusopistosta 1904. Hakkarainen suoritti vielä ylemmän hallintotutkinnon Helsingin yliopistossa 1907.[1]

Hakkarainen toimi Pietarissa sijainneen Suomen ministerivaltiosihteerin viraston ylimääräisenä virkamiehenä 1904–1909, nuorempana toimitussihteerinä 1909–1910 sekä kielenkääntäjänä 1910–1917. Hän oli myös Helsingin yliopiston vt. kanslerinsihteeri 1909–1917. Suomen itsenäistyttyä Hakkarainen oli Oy Agroksen palveluksessa. Hän oli lähetystösihteerinä Moskovassa 1922–1926 ja sen jälkeen ulkoministeriön poliittisten asian jaoston jaostosihteerinä 1926–1929, vt. jaostopäällikkönä 1929–1930 ja jaostopäällikkönä 1930–1933. Viimeksi hän toimi ulkovaltain lähettiläiden esittelijänä 1933–1945. Hakkarainen kuoli sydänkohtaukseen marraskuussa 1945.[1]

Arvonimet

Hakkaraisesta tuli nimineuvos 1904, kollegiasessori 1907, hovineuvos 1910, kollegineuvos 1913, valtioneuvos 1914 sekä erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri 1939.

Lähteet

  • Wikiaineisto : Kuka kukin oli 1961
  • Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640-1917, osa H–O
  1. ↑ a b c Minister Hakkarainen död, Åbo Underrättelser, 25.11.1945, nro 319, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Adolf Hakkarainen

Aiheesta muualla

  • Ulkoasiainministeriön erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri Rafael Hakkarainen, Aarne Pietisen valokuva vuodelta 1939, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, valokuvaamo Pietisen kokoelma (Finna)