Radiopuhelin

Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Suurin osa artikkelista ei sisällä kokonaisia kappaleita ja virkkeitä vaan "ranskalaisia viivoja"

Radiopuhelin on laite, joka radioaaltoja hyväksikäyttäen siirtää puhetta tai dataliikennettä lähettimen ja vastaanottimen välillä.

Radiopuhelinlaitteet

Matkapuhelimet

Pääartikkeli: Matkapuhelin

ARP-puhelimet (autoradiopuhelin), käytössä Suomessa 1969–2000, kansallinen standardi
NMT-puhelimet (nordisk mobiltelefon / nordic mobile telephone), pohjoismaissa ja Sveitsissä käytössä ollut standardi:
- NMT-450, taajuusalue 450 MHz, käytössä 1982–2002
- NMT-900, taajuusalue 900 MHz, käytössä 1987–2000
GSM-puhelimet, käytössä 1991 lähtien, kansainvälinen standardi
3G-puhelimet, käytössä 2004 lähtien, kansainvälinen standardi
4G-puhelimet, kansainvälinen standardi

Elinkeinoelämän radiopuhelimet^[1]

VHF-radiopuhelimet (68–87 MHz ja 146–174 MHz)
UHF-radiopuhelimet (407–470 MHz)
- Lähetelajeina NFM, DMR, dPMR ja TETRA.
- Ainoastaan ammatinharjoittamiseen liittyvään käyttöön – vaativat radioluvan.

Perinteiset puhepainikkeelliset radiopuhelimet ovat olleet pitkään esimerkiksi vartijoiden työkäytössä. Ne alkoivat yleistyä 2010-luvun lopussa myös myymälähenkilökunnan työpuhelimina.^[2]

Merenkulun radiopuhelimet^[3]

Meri-VHF-radiopuhelin, taajuusalue 156–162 MHz (kanavoitu), kansainvälinen standardi
- Käyttö vaatii radioluvan ja pätevyystutkinnon suorittamisen.
- Käyttäjinä ammattimerenkulku ja harrastusvesiliikenne

Ilmailuradiopuhelimet^[4]

Ilmailu-VHF-radiopuhelin (108–137 MHz), kansainvälinen standardi
- Käyttö vaatii radioluvan ja pätevyystutkinnon suorittamisen.
- Käyttäjinä ammatti- ja harrastusilmailu

Radioamatööripuhelimet^[5]

Toimivat radioamatööreille varatuilla taajuuskaistoilla
Käyttö vaatii pätevyystutkinnon suorittamisen ja radioluvan.

Luvasta vapautetut radiopuhelimet Suomessa^[6]

PMR446-radiopuhelin
RHA68-radiopuhelin (nk. metsästys-VHF tai metsästysradio)^[7]
LA-radiopuhelin
PR-27-radiopuhelin
CB-radiopuhelin

Ulkomaisia luvasta vapaita radiopuhelimia

FRS-radiopuhelin (Family Radio Service Pohjois- ja Etelä-Amerikassa)
MURS-radiopuhelin (Multi-Use Radio Service, Yhdysvallat)
LPD433-radiopuhelin (Low Power Device, Britannia)
UHF CB-radiopuhelin (Ultra-High Frequency Citizen's Band Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Indonesiassa)
Freenet-radiopuhelin (Saksa)
Apparati a 43 MHz-radiopuhelin (Italia)
KDR444-radiopuhelin (Kortdistansradio/Kortdistanseradio Ruotsissa ja Norjassa)
Jaktradio-radiopuhelin (kanavia 31, 69 ja 155 MHz:lla, Ruotsi)
Public Radio Service-radiopuhelin (Kiina)
Short Range Radio-radiopuhelin (Intia)
UHF FM-radiopuhelin (Etelä-Korea)
SRRS-radiopuhelin (Filippiinit)
CB78 ja CB245-radiopuhelimet (Thaimaa)
SLPR-radiopuhelin (Japani)

Ulkomaisia luvanvaraisia radiopuhelimia

GMRS-radiopuhelin (General Mobile Radio Service Pohjois-Amerikassa)

Lähteet

↑ Radioverkot elinkeinoelämän käytössä Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
↑ Tämä on nyt arkea monissa ruokakaupoissakin: Myyjillä radiopuhelin taskussa ja nappi korvassa. https://yle.fi/uutiset/3-11146681
↑ Veneilijät ja merenkulku Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
↑ Ilmailutoiminnassa käytetyillä radiolähettimillä pitää olla radiolupa Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
↑ Radioamatööri tarvitsee luvan lähettimen käyttöön Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.
↑ Määräys 15 luvasta vapaiden radiolähettimien yhteistaajuuksista ja käytöstä (pdf) Helsinki: Viestintävirasto. Viitattu 17.6.2017.
↑ Harrastuskäyttöön ja työyhteyksiin varatut kanavat 67–72 MHz:n taajuusalueella Viestintävirasto. Viitattu 8.10.2017.