Poolo

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Poolo on maila- ja pallopelilaji sekä joukkueurheilua, jossa kaksi kilpailevaa joukkuetta koettaa hevosen selästä käsin lyödä mailalla pallon maaliin. Poolourheilulajeja on ollut viime vuosiin saakka kolme: perinteinen, ulkona nurmella (tai joissain maissa hiekkakentällä) pelattava poolo (traditional polo), sisähallipoolo (arena polo) sekä talvipoolo (snow polo). Perinteisessä poolossa joukkueeseen kuuluu neljä pelaajaa, sisähalli- ja talvipoolossa kolme pelaajaa lukuun ottamatta talvipoolo-otteluita isolla kentällä, jolloin pelaajia voi olla joukkueessa neljä. Jokaisella pelaajalla tulee olla käytössään vähintään yksi hevonen, useimmiten vaihtohevosia on pelaajaa kohti kuitenkin kahdesta neljään. Uusia poolourheilun lajeja kehittyy kaiken aikaa ja yksi tunnetuimmista on merenrantahietikolla pelattava beach polo, jota pidetään erillisen ruohokentän puuttumisen takia ekologisempana vaihtoehtona poolourheilun harrastajalle samoin kuin talvipooloakin.

Poolourheilu saatetaan sekoittaa hevosurheilulajeihin, joissa hevonen yksilönä on suorituksen keskeinen toinen osapuoli ihmisen lisäksi. Poolourheilussa pelaaja on urheilusuorituksen keskeinen suorittaja: hevosia vaihdetaan ottelun kuluessa useita kertoja, ja siten pelaajan oma suorituskyky mukaan lukien mailatekniikka, pallosilmä, pelillinen osaaminen ja fyysinen kunto ratkaisevat ottelussa joukkueen onnistumisen. Esimerkiksi kansainvälisissä arvokilpailuissa erikseen nimetyt asiantuntijat valisevat jokaiselle joukkueelle erän hevosia siten, että jokaisessa ottelussa kummallakin joukkueella on käytettävissään laadullisesti samantasoiset hevoset, jolloin joukkueiden käytössä olevien hevosten ominaisuudet eivät vaikuta ratkaisevasti kunkin ottelun lopputulokseen. Ammattilaispoolossa hevoset ovat joukkueiden omia ja joukkueilla on oltava käytettävissään parhaita mahdollisia hevosia, mutta esimerkiksi tällä hetkellä maailman 6–8 parasta joukkuetta ovat pelillisesti niin tasaväkisiä, että mikä tahansa niistä saattaa voittaa merkittävän kilpailutapahtuman kuten vuosittain järjestettävän Argentine Openin.

Vuoteen 1936 saakka pooloa pelattiin olympialaisissa nurmikentällä kesälajina. Tällä hetkellä vauhdikkaalla ja yleisöystävällisellä kompaktilla lumikentällä kolmen pelaajan joukkueissa pelattavalla talvipoololla katsotaan olevan parhaat mahdollisuudet tulla sisällytetyksi olympialaisten kilpailuohjelmaan. Talvipoolo pääsee aikaisintaan vuoden 2022 talviolympialaisiin edellyttäen, että lajin kehittämistoimenpiteet pystytään toteuttamaan tuloksekkaasti ja siten täytetään KOK:n uusille lajeille asettamat kriteerit.

Historia

Poolon historian katsotaan alkaneen Persiasta eli nykyisestä Iranista noin 500 vuotta eaa. Sieltä poolo levisi Aasiaan aina Japania myöten. Britit oppivat pelin siirtomaavalta-ajalla Intiassa ja toivat sen Eurooppaan 1800-luvulla. Britanniassa laji sai suuren suosion, ja se levisi nopeasti koko Eurooppaan aina Venäjää myöten. Samalla laji levisi myös Amerikan mantereille.

Säännöt

Suomessa noudatetaan perinteisessä nurmella pelattavassa poolossa Finnish Polo Association ry:n poolon sääntöjä jotka ovat yhteneväiset Britanniassa käytössä oleviin Hurlingham Polo Associationin sääntöihin. Kansainvälisen Poololiiton säännöt ovat käytössä sen alaisuudessa pelattavissa kansainvälisissä turnauksissa ja otteluissa. Argentiinassa ja Yhdysvalloissa on omat sääntönsä, Euroopan maissa noudatetaan yleensä Britanniassa käytössä olevia sääntöjä. Lisäksi sisähallissa pelattavassa poolossa ja talvipoolossa on omat sääntönsä.

Poolo-ottelu on jaettu joskus neljään tai kahdeksaan mutta yleensä kuuteen erään, joiden kesto on 7 minuuttia. Ajanottaja ilmoittaa äänimerkin 7 minuutin kohdalla, mutta erä voi vielä jatkua 30 sekuntia, kunnes pallo menee pois pelistä tai maaliin. Äänimerkki ilmoittaa 30 sekunnin kuluttua erän päättymisen. Tätä 30 sekunnin aikaa ei ole viimeisessä erässä, vaan viimeinen erä päättyy 7 minuutin äänimerkkiin. Erien välillä on kolmen minuutin tauko (lukuun ottamatta viisiminuuttista puoliaikataukoa). Aloituksessa joukkueet asettuvat linjaan omille puolilleen keskelle poolokenttää. Tuomari aloittaa pelin heittämällä pallon joukkueiden väliin. Maali syntyy kun pallo kulkee maalitolppien välistä korkeudesta välittämättä. Jokaisen maalin jälkeen joukkueet vaihtavat puolia, samoin puoliajalla. Puolten vaihto maalin jälkeen periytyy Intiasta, jossa kuuman ilmaston vuoksi pelattiin auringonlaskun aikaan. Auringon paistaessa matalalta oli siitä haittaa näkyvyydelle joten tasapuolisuuden vuoksi puolia vaihdettiin aina maalista. Hevosen voi vaihtaa erien välillä tai erän aikana. Samalla hevosella ei saa pelata peräkkäisiä eriä. Poolojoukkueen pelaajilla on kullakin pelissä tietty rooli: pelaaja 1 on hyökkääjä, 2 hyökkääjä-puolustaja, 3 joukkueen kapteeni ja 4 pakki eli puolustaja. Pelissä on kaksi ratsastavaa tuomaria kentällä sekä päätuomari kentän laidalla. Kummallakin maalilla on maalituomari, joka lippua heiluttamalla ilmoittaa pallon menneen maaliin tai takarajan yli. Otteluissa on myös ajanottaja, joka ilmoittaa äänimerkillä erän tai ottelun päättymisestä. Peli on koko ajan käynnissä, paitsi jos pallo menee kentän rajojen ulkopuolelle tai tuomari viheltää pilliin katkaistakseen pelin esimerkiksi sääntörikkomuksen takia sekä maalintekotilanteessa. Viimeinen erä ottelussa päättyy 7 minuutin kohdalla, ellei tilanne ole tasan. Tässä tapauksessa ottelu jatkuu tavallisina erinä siihen asti kunnes jompikumpi joukkue tekee maalin, joka heti päättää ottelun. Maalitolppien väli voidaan myös leventää kaksinkertaiseksi viimeisen erän päättyessä tasapeliin. Poolo-ottelu ei voi koskaan päättyä tasapeliin. Ottelussa eniten maaleja tehnyt joukkue on voittaja.

Pelin kulku

Peli alkaa joukkueiden ryhmittäytyessä kentälle vastakkain ja tuomarin heittäessä pallon peliin joukkueiden väliin. Pelin kulku muistuttaa pääpiirteissään muita joukkuepalloilulajeja.

Pelaajan perustehtävä on kuljettaa palloa kohti vastustajan maalia yhdessä joukkuetovereidensa kanssa ja pelitilanteen mukaan palloa lyödään joko eteenpäin pelin kulkusuunnassa tai taaksepäin pelin kulkusuunnan vaihtamiseksi. Pallon luokse päästäessä tavoitteena saattaa kuitenkin olla myös pallon ottaminen pois vastapuolen pelaajalta, jotta oman joukkueen toinen pelaaja pääsee jatkamaan peliä, ja toisaalta pelitilanne saattaa edellyttää palloa lyövän vastapuolen pelaajan lyönnin estämistä mailalla. Turvallisuussyistä pelitilanteisiin ei saa mennä yli 45 asteen kulmassa vaarallisten yhteentörmäysten välttämiseksi.

Pelaajan tasoitus

Pelaajan tasoituksen laskentatapa sekä arviointikriteeristö vaihtelevat eri sääntöalueilla, ja tasoituksia joudutaan joskus muokkamaan ennen kansainvälisiä otteluita, jotta ne olisivat vertailukelpoisia joukkueiden kesken. Pelaajien tasoitukset alkavat -2:sta (aloittelija) ja päättyvät +10:een. Joukkueen jäsenten henkilökohtaisista tasoituksista yhteenlasketun kokonaistasoituksen perusteella määritellään ottelun alkutilanne siten, että alemman kokonaistasoituksen omaava joukkue saa hyvityksenä vastaavan määrän maaleja tulostaululle ennen ottelun alkua. Hyvitysmaalit lasketaan seuraavasti; joukkueiden tasoitusero kerrotaan pelattavien erien määrällä ja jaetaan kuudella (6). Ottelu voi alkaa tilanteesta jossa toisella joukkueella on jo maaleja ja jopa puolikkata maaleja tulostaululla.

Pelivälineet

Pelaajan välineisiin kuuluvat maila, poolokypärä, pitkävartiset ruskeat saappaat sekä polvisuojat. Maila on 48–54 tuumaa eli 120–130 cm pitkä. Varsi on puuta (bambu), hiilikuitua tai komposiittikuidulla vahvistettua puuta (hybridimaila). Mailan pää valmistetaan esimerkiksi saarnesta tai vaahterasta, ja yleisin malli on sikarinmuotoinen. Palloa lyödään mailan sikarinmuotoisen pään keskikohdalla tavoitteena saada pallo osumaan sweet spot -alueeseen eli parhaaseen lyöntikohtaan mailan varren ja pään yhdistymiskohdassa.

Ulkona nurmikentällä pelattavassa poolossa pallo on valkoinen ja se on valmistettu joko muovista tai maalatusta puusta. Pallon läpimitta on 3–3½ tuumaa (7,6–8,9 cm) ja paino on 3½–4½ unssia (99–128 g). Sisähallissa ja lumella pelattavassa talvipoolossa pallon läpimitta on noin 4½ tuumaa (11,4 cm) ja paino 170–182 grammaa. Ulkonäöltään pallo muistuttaa pienikokoista jalkapalloa, ja kirkasvärisen pallon yleisimmät värit ovat oranssi ja punainen. Maissa, joissa nurmikenttien rakentaminen ja ylläpito ei ilmasto-olosuhteista johtuen ole mahdollista, pelataan ulkona pintarakenteeltaan erityisen tasaisella hiekkakentällä hieman nurmikentällä käytettävää palloa suuremmalla pallolla. Joka sään kentällä eli tavanomaisemmalla joko seinärakenteilla reunustetulla tai muutoin rajatulla hiekkakentällä käytetään yleensä sisähalli- ja talvipoolopalloa.

Poolourheilun kehittymisen ja lajivalikoiman monipuolistumisen myötä käyttöön on otettu myös hieman kevyemmästä materiaalista valmistettu, kooltaan sisähalli- ja talvipoolopalloa muistuttava tekniikkapallo. Usein poolon aloittaminen on sekä helpompaa että miellyttävämpää tekniikkapallolla, ja toisaalta omaa mailatekniikkaa on helpompi hioa hevosen selässä käytettäessä satunnaisesti tekniikkapalloa, jolloin lyöntiin tarvitaan vähemmän voimaa kuin muita palloja käytettäessä. Lisäksi tekniikkapalloa pidetään erityisen turvallisena sekä pelaajien että hevosten kannalta.

Lyönnit

Poolossa käytetään neljää peruslyöntiä, hevosen molemmilta puolilta eteen- ja taaksepäin. Muita lyöntejä ovat hevosen kaulan, vatsan sekä hännän alta tapahtuvat lyönnit. Maila on aina pelaajan oikeassa kädessä. Mailan swingin tulisi olla melko hidas ja pehmeä, jotta palloon osumisen todennäköisyys kasvaa ja samalla pystytään keskittymään pelitilanteen seurantaan. Lisäksi peli on näin hevosten kannalta miellyttävämpää sekä mailan käytön että pelaajan painopisteen muuttumisen näkökulmasta tarkasteltuna. Swingin ei tarvitse lähteä yläasennosta, vaan pelitilanteen mukaan valitaan sopiva swing: lähempänä maalia ja tarkkoja lyöntejä edellyttävissä pelitilanteissa swingit ovat yleensä maltillisia ja lähtevät matalalta, kun taas esimerkiksi pallon mentyä ulos kentän päädystä pelin aloituslyönnissä saatetaan käyttää täyttä swingiä ja enemmän voimaa pallon lyömiseksi kauempana sijaitsevalle oman joukkueen pelaajalle.

Mailatekniikkaa harjoitellaan sekä hevosen selässä stick-and-ball-harjoituksina että poolosimulaattorissa, joita on saatavissa myös kaupallisina toteutuksina itserakennetun simulaattorin ohella. Simulaattorit voidaan toteuttaa joko ulos tai sisätiloihin, ja ne voivat olla tyypiltään joko avoimia tai osittain tai kokonaan häkkirakenteisia. Simulaattoreissa voidaan käyttää myös swing-analyysiohjelmaa oman lyöntitekniikan kehittämiseksi. Simulaattoriharjoittelua käytetään tyypillisesti joko alkulämmittelynä sopivan lyöntitekniikan löytämiseksi ennen hevosen selkään siirtymistä tai itsenäisenä harjoituksena.

Hevoset

Poolossa käytettäviä hevosia kutsuttiin aiemmin pooloponeiksi, koska poolon säännöt vaativat osapuilleen ponikokoisia hevosia. Tästä säännöstä on kuitenkin luovuttu. Kilpa- ja huippu-urheiluun tarkoitetulta poolohevoselta edellytetään kevytrakenteisuutta, ketteryyttä, nopeutta sekä herkkyyttä temponvaihteluille, ja poolohevosten jalostuksessa käytetään englannintäysiveristä ja criolloa. Argentiina on merkittävä poolohevosten kasvattajamaa, josta tuodaan hevosia myös Eurooppaan.

Varsinaisten poolourheiluun jalostettujen hevosten lisäksi pooloa voi pelata myös erirotuisilla ratsuhevosilla ja vaikkapa suomenhevosilla. Esimerkiksi Australiassa kaikki poolohevoset ovat paikallisesti jalostettuja, koska hevosten maahantuonti muualta ei ole sallittua. Suomenhevosten käytöllä poolourheilussa on myös matkailullista merkitystä, sillä esimerkiksi ulkomaiset pelaajat haluavat tulla Suomeen pelaamaan talvipooloa nimenomaan suomenhevosilla kokeakseen uudenlaisen pooloelämyksen. Suomenhevoset eivät kuitenkaan painonsa vuoksi sovellu erityisen hyvin nurmikentällä pelaamiseen, sillä nurmikentän pinta rikkoutuu ja siihen saattaa syntyä isohkoja painumia erityisesti sateiden jälkeen nurmen ollessa vielä kosteaa. Tätä ongelmaa voidaan kuitenkin pienentää perustamalla nurmikenttä huolellisesti ja huoltamalla sitä säännöllisesti.

Varusteet

Poolohevosen varusteet ovat poolosatula, jossa käytetään satulavyön lisäksi usein varavyötä satulavyön katkeamisen varalta, neliön mallinen satulahuopa, suitset, joissa käytetään tyypillisesti joko pelham- tai gag-kuolaimia kaksilla ohjilla, kiinteä martingaali sekä suora rintaremmi. Poolohevosen harja ajetaan aivan lyhyeksi, jottei se sotkeennu ohjiin, ja samoin häntä palmikoidaan tai kääritään, jottei se tule lyöntien tielle. Pooloponin jalat suojataan peliä varten hyvin yleensä fleecepinteleillä tai muulla riittävän kimmoisalla ratkaisulla. Otteluissa myös hevosen kaviot usein suojataan kavioon kiinni teipattavalla pehmusteella.

Tutustuttaessa lajiin omalla ratsuhevosella varusteiksi sopivat hyvin hevosen normaalit ratsastusvarusteet, mutta hevosen jalat tulee suojata huolellisesti. Satulan siivissä ei ole tarpeen olla estesatulalle tyypillisiä polvitukia, jotta ne eivät estä jalan luontaista liikkumista lyöntien aikana.

Poolo Suomessa

Pooloharrastus käynnistyi Suomessa Hyvinkäällä vuonna 1989, vaikkakin siihen oli saatu virikkeitä aikaisemminkin muun muassa olympialaisissa. Pelaamisessa käytettiin sekä harrastajien itse tavallisista ratsuista kouluttamia poolohevosia että 1990-luvulla maahantuotuja argentiinalaisia sekä englantilaisia pooloponeja. Hyvinkäälle perustettiin 1989 Pohjoismaiden ensimmäinen pooloklubi, Hyvinkää Polo Club ry, jonka käyttöön Hyvinkään kaupunki rakensi Pohjoismaiden ensimmäisen^lähde? täysikokoisen nurmikentän. (Ruotsissa ensimmäinen pooloklubi aloitti 1990, Tanskassa 2012.) Hyvinkäälle poolohevosille kunnostettiin myös poolotalli Hyyppärän alueelle, jonne rakennettiin myös klubitila. Toisen pienemmän nurmikentän perusti Helsinkiin Haltialan tilan alueelle Tuomarinkylän kartanon alueella kotipesäänsä pitänyt Helsingin Poolo ja Kiitolaukka Klubi. Lisäksi osalla harrastajista oli pienempiä nurmikenttiä omilla maatiloillaan päivittäisvalmentautumista varten. Hyvinkää Polo Club ry perusti yhdessä kahden muun seuran kanssa 1990 lajiliitoksi Finnish Polo Association ry:n, jonka nimeämä maajoukkue edusti Suomea muun muassa EM-kisoissa Antwerpenissa vuonna 1995. Tuolloin EM-kilpailuihin saivat halutessaan lähettää joukkueen kaikki Euroopan maat, ja Suomen joukkue jäikin viimeiseksi. Nykyään EM-kilpailuiden vaatimustaso on niin korkea, ettei Pohjoismaista ole päässyt enää vuosiin joukkueita mukaan EM-kilpailuihin alhaisten tasoitusten ja pelaajamäärien vuoksi. Suomen poolomaajoukkue vieraili muuten aktiivisesti useissa maissa pelaamassa erilaisissa turnauksissa sekä ystävyysotteluissa, muun muassa Saksassa, Jordaniassa, Etelä-Afrikassa, Kyproksella, Espanjassa, Englannissa, Ruotsissa ja Belgiassa.

Lajin altiivinen harrastaminen Suomessa hiipui 2000-luvun alussa harrastajien vähyyden vuoksi. Hyvinkää Polo Club isännöi useita kansainvälisiä pooloturnauksia, sekä talvella että kesällä. Kesäturnaukset järjestettiin täysikokoisella nurmikentällä ilman laitoja, päätapahtuman ollessa elokuinen The Finnish Polo Association Polo Tournament jossa ratkaistiin vuosittain poolon Suomen mestaruus. Talviturnaukset pelattiin pienemmällä lumikentällä, osallistuvien joukkueiden ollessa eri vuosina useista eri maista; Jordaniasta, Britanniasta, Saksasta sekä Suomesta. Hyvinkään nurmikenttä on nykyään paikallisen ratsastusseuran käytössä laidunalueena ja Haltialan alueen kenttä on nykyään Paloheinä Golfin golfkenttäalueena. Sisähalliratkaisuja, muita kuin normaaleja ratsastushalleja, tai jokasäänkenttiä erityisesti poolourheilua varten ei tuolloin rakennutettu.

Nykyisin suomalaiset aktiiviset poolon harrastajat käyvät pelaamassa säännöllisesti ulkomailla sekä harjoittelemassa että osallistumassa turnauksiin. Finnish Polo Association ry on edelleen nimennyt maajoukkueen edustamaan Suomea kansainvälisissä turnauksissa, viimeisimmän Suomen voiton ollessa Espanjassa pelatusta Copa Finlandia turnauksesta vuodelta 2016.

Poololla on 1982 perustettu kansainvälinen lajiliitto, Federation of International Polo. Sisähalli- ja talvipoololla on oma kansainvälinen liittonsa (International Snow and Arena Polo Federation) samoin kuin beach polollakin (International Beach Polo Association).

Poolo muissa Pohjoismaissa

Pohjoismaissa poolourheilu on varsin uusi laji, ja Suomen ohella lajia harrastetaan tai on harrastettu lähinnä Ruotsissa ja Tanskassa. Ruotsalaiset pelaajat harjoittelivat ja pelasivat pitkään lähinnä Isossa-Britanniassa siellä työskennellessään, mutta nykyään lajin harrastaminen on laajentunut siinä määrin, että aktiivisesti toimivia yhdistyksiä on jo useita. Almare Stäket järjestää vuosittain Scandinavian Open -kilpailutapahtuman, johon kutsutaan pelaajia eri maista. Poolourheilun levinneisyyttä muihin Pohjoismaihin on todennäköisesti rajoittanut lajin aiempi tunnettuus nurmella pelattavana joukkuelajina, mutta erityisesti uudet poolourheilun lajit mahdollistaisivat poolourheilun harrastamisen myös maissa, joissa ei ole kannattavaa investoida nurmikenttien rakentamiseen muun muassa lyhyen vuosittaisen käyttökauden ja soveltuvien alueiden puutteen vuoksi.

Poolo Baltian maissa

Poolourheilua on Baltian alueella pyritty käynnistämään lähinnä 1990-luvulla Virossa, mutta tuolloin edistäminen ei vielä tuottanut konkreettisia tuloksia. Nykyään Viron yhteiskunnallinen ja taloudellinen toimintaympäristö on kehittynyt lajin kannalta suotuisasti, ja Saarenmaalla onkin mahdollisesti käynnistymässä poolourheiluun liittyvä kehittämishanke suomalaisomisteisen Pidulan kartanon puitteissa.

Lähteet

• WSOY Facta - poolo^{[vanhentunut linkki]} Lähteistetty 28.5.2010.
• The Polo Encyclopedia Second Edition 2015, Laffaye, Horace A. ISBN 978-0-7864-9577-1 (softcover) ISBN 978-1-4766-1956-9 (ebook) (englanniksi)
• Hyvinkää Polo Club Ry toimintakertomukset 1989-2020.
• Finnish Polo Association Ry toimintakertomukset 1990-2020.
• Finnish Polo Association Ry: Poolon säännöt. Hyvinkää Polo Club Ry, 1993.
• The Polo World 1995, A Directory of Polo. Polo World Ltd. 1995. ISBN 0-9523887-1-5. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Poolo.

• Suomen Poololiitto, kansallinen lajiliitto. (Arkistoitu – Internet Archive)
• The Federation of International Polo (FIP), kansainvälinen lajiliitto. (englanniksi)
• Finnish Polo Association Ry.
• The sport of polo.
• Beach polo.
• Poolosta Hevosmaailma.netissä. (Arkistoitu – Internet Archive)