Plug and Play : Plug And Play, Käyttövaatimukset, Plug and Play yhteensopivia laitteita, Katso myös Wikipedia, vapaa tietosanakirja

Plug and Play

Plug and Play on lähinnä Windows-käyttöjärjestelmästä tuttu termi^lähde?, jossa laite liitetään tietokoneeseen ja Windows itse asentaa vähimmäiskäyttöön tarvittavat ajurit. Esimerkiksi suurin osa massamuistia käyttävistä USB-tikuista ja MP3-soittimista ovat Plug and Play -tekniikkaa käyttäviä laitteita.

Nykyaikainen Plug and Play tekniikka mahdollistaa perinteisen käynnistyksessä allokoidut I/O-osoitteet sekä estää ja ehkäisee ajureiden väliset konfliktit, mahdollistaen USB ja Firewire tyyppiset hotplug eli laitteiston lisäämisen koneeseen järjestelmän ollessa päällä.

Plug And Play

Plug and Play (PnP) ei ole sama asia kuin Plug And Play ^selvennä, joka on Intel ja Microsoft yritysten erityinen ISA teknologiaan perustuva lisäosa. Se on lisä IBM PC/Intel ISA rajapintaan joka mahdollistaa uusien laitteiden lisäämisen ilman että käyttäjän tarvitsee itse valita käyttämätön I/O väylä tai IRQ laitteen ajureille. ^selvennä Termiä PnP käytettiin ensi kertaa Microsoftin Windows 95 käyttöjärjestelmän yhteydessä. Samaa tekniikkaa oltiin käytetty eri nimillä jo muilla käyttöjärjestelmillä, kuten AmigaOS Autoconfig ja Mac OS NuBUS. Plug and Play tuli Windows 95:n suuren suosion myötä vakiintuneeksi termiksi.

Tyypillisesti ei-PnP valmiudella olevat laitteet tulee määritellä koneen BIOS -asetuksissa. Jos käyttäjällä on käytössään myös PnP laitteita, mikä oli yleistä tekniikan tullessa käyttöön, johti tämä usein konflikteihin järjestelmässä. Siksi alkuaikoina teknologiaa kutsuttiin sen huonon toimintavarmuuden ja toimimattomuuden takia lempinimellä Plug and Pray, yhdistä ja rukoile.^[1]