Platonin kirjeet

Kirjeet
Ἐπιστολαὶ
Kirjeiden alku ensimmäisessä painetussa laitoksessa (editio princeps) vuodelta 1513.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon Kieli muinaiskreikka (klassinen) Genre filosofia Julkaistu 300-luku eaa. alkaen Aitous osa epäperäisiä Tetralogia IX tetralogia Minos Lait Epinomis Kirjeet Numerointi 309a–363e Suomennos Niteessä Teokset VII Suomentaja A. M. Anttila, Marja Itkonen-Kaila Kustantaja Otava Julkaistu 1999 ISBN 951-1-15898-8
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Platonin kirjeisiin (m.kreik. Ἐπιστολαὶ, Epistolai),^[1] jotka ovat osa Platonilta säilyneiden teosten kaanonia, kuuluu kolmetoista hänen nimiinsä laitettua kirjettä. Näiden lisäksi tunnetaan muutamia muita hänen nimiinsä laitettuja kirjeitä muuta kautta. Näistä kaikista todennäköisesti ainoastaan Kirje VII on aito ja muut on kirjoitettu Platonin kuoleman jälkeen.^[2][3][4]

Historia

Kirje VII on kokoelman varhaisin ja ainoa, jota pidetään Platonin aitoperäisenä kirjeenä. Holger Thesleffin mukaan muut kirjeet voidaan nähdä "väärennöksinä", koska ne pyrkivät esiintymään Platonin aitoina kirjeinä, vaikka eivät ole sellaisia. Epäperäiset kirjeet voidaan jakaa kahteen ryhmään: kirjeet II-VI, VIIII ja XIII ovat syntyneet pian kirjeen VII jälkeen ja liittyvät siihen myös sisällöllisesti. Kirjeet I ja IX-XII sen sijaan ovat selvästi myöhäisempia ja mielikuvituksellisempia; ne ovat syntyneet vasta hellenistisenä aikana osana ajalle tyypillisiä kirjeromaaneja.^[4]

Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa kirjeet kuuluvat IX tetralogiaan yhdessä dialogien Minos, Lait ja Epinomis kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki kirjeet Platonin eettisten teosten joukkoon.^[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan V trilogiaan yhdessä dialogien Kriton ja Faidon kanssa.^[5]

Kirjeet

Kirje VII

Platonin Kirje VII on todennäköisesti aito. Sen alkuosa käsittelee Platonin epäonnistunutta käyntiä Sisilian Syrakusassa. Hän epäonnistui Dionysios II:n opastuksessa, ja tästä tuli yrityksistä huolimatta tyranni. Platon alkaa käsitellä ideaoppiaan vastustaakseen väitettä, jonka mukaan Dionysios olisi saanut täyden filosofisen hengen ja ymmärryksen Platonin filosofisista löydöistä. Kirjeen loppuosa antaa tämän vuoksi yksityiskohtaisen selityksen ideaopista ja käsittelee erityisesti täydellistä ympyrää ja sitä, kuinka mikään ympyrän kopio ei ole täydellinen ympyrä. Täydellisen ympyrän ideasta ei voida edes puhua, koska kieli ja sen määritelmät eivät nekään ole täydellisiä ympyröitä.

Platon osoittaa näin Dionysioksen väitteet vääriksi antamalla parhaan mahdollisen selonteon todellisesta ympyrästä, joka on erilainen kuin sanat, piirrokset, määritelmät tai tieto siitä mitä on todella olemassa. Todellista, käsittämättömissä olevaa ympyrää ei voida ilmaista muuttuvalla kielellä. Platon yrittää kuvata, mikä on ikuista ja muuttumatonta. Tässä hän asettaa olemisen ja tulemisen vastakkain.

Muut kirjeet

Kirje I on osoitettu Dionysiokselle. Se on sepitetty todennäköisesti vasta hellenistisenä aikana.^[6]

Kirje II on laadittu Akatemiassa Kirjeen VII esikuvan mukaan. Kirjeen tarkoituksena on ollut kuvata Platonin ja Dionysioksen suhde paremmaksi kuin mitä yleensä on ajateltu.^[7]

Kirje III on osoitettu Dionysiokselle ja se on osa hänen ja Platonin kuviteltua kirjeenvaihtoa.^[8]

Kirje IV on osoitettu Dionille ja se on osa hänen ja Platonin kuviteltua kirjeenvaihtoa.^[8]

Kirje V on osoitettu Makedonian kuninkaalle Perdikkas III:lle ja on osa hänen ja Platonin kuviteltua kirjeenvaihtoa.^[9]

Kirje VI on osoitettu Atarneuksen tyrannille Hermiaalle. Se pyrkii suosittelemaan tyrannille yhteistyötä filosofien kanssa.^[9]

Kirje VIII on osoitettu Dionin syrakusalaisille kannattajille, ja se liittyy sisältönsä puolesta läheisesti Kirjeeseen VII. Kirjettä on usein pidetty aitona, mutta nykyään tutkijat ovat asiasta eri mieltä.^[10]

Kirje IX on osoitettu Arkhytaalle. Se on kirjoitettu mahdollisesti 200-luvulla tai 100-luvun alussa eaa.^[11]

Kirje X on osoitettu muuten tuntemattomalle Aristodorokselle, Dionin ystävälle. Se on kirjoitettu vasta hellenistisenä aikana.^[6]

Kirje XI on osoitettu muuten tuntemattomalle Laodamaalle. Se on kirjoitettu vasta hellenistisenä aikana.^[6]

Kirje XII on Arkhytaalle osoitettu lyhyt kirje. Sen aitous on ollut epäilyksenalaisena jo antiikin aikana.^[11]

Kirje XIII on osoitettu Dionysiokselle.^[9]

Lähteet

• Thesleff, Holger: Platon. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1989.

Viitteet

Kirjallisuutta

Suomennokset

• Platon: Kirjeet VI-VIII; Kirjeet I-V, IX-XIII. Teoksessa Teokset VII. Toinen painos. Suomentanut Suomennos A. M. Anttila ja Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15898-8.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Plato: Epistulae. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera. Volume V: Minos, Leges, Epinomis, Epistulae, Definitiones. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145462. Teoksen verkkoversio. Kreikankielinen alkuteksti.
• Plato: Epistles. Teoksessa Plato's Works. Volume IX: Timaeus. Critias. Cleitophon. Menexenus. Epistles. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99257-1. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:

Έβδομη επιστολή (kreikaksi)

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:

Epistles (Plato) (englanniksi)

Teos

• Plato: Epistles. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
• Plato: The Seventh Letter (Arkistoitu – Internet Archive). The Internet Classics Archive. (englanniksi)