Pikakivääri

Lahti-Saloranta M/26 käytössä helmikuussa 1940.

Pikakivääri on kevyen konekiväärin kaltainen konetuliase, jossa patruunoiden syöttö tapahtuu lippaasta, eikä konekivääreille tyypillisesti patruunavyöstä.

Kevyt konekivääri on käytännössä syrjäyttänyt pikakiväärin jalkaväkiryhmien tulitukiaseena; tästä huolimatta joidenkin valtioiden, kuten Venäjän ja Ison-Britannian, armeijoissa pikakiväärejä käytetään edelleenkin. Joistain rynnäkkökiväärimalleista on myös valmistettu pidemmällä ja raskaammalla piipulla, haaratuella ja suurempikapasiteettisella lippaalla varustettua pikakivääri-muunnosta.

Tunnettuja pikakivääreitä ovat suomalainen Lahti-Saloranta M/26, japanilainen Taisho 96, yhdysvaltalainen BAR M1918 (Browning Automatic Rifle), neuvostoliittolainen Degtjarjov DP-27, joka Suomessa nimettiin sota-ajan erään suosikki-iskelmän mukaan ”Emmaksi”, koska aseen päällä vaakatasossa oleva rumpulipas muistutti hiukan gramofonilevyä sen kansiosan pyöriessä lippaan tyhjentyessä, ja brittiläinen, tšekkoslovakialaiseen ZB-26:een perustuva, ZGB 1933 Bren (BRno-ENfield).

Kuvagalleria

  • Degtjarjov DP-27 ”Emma”.
    Degtjarjov DP-27 ”Emma”.
  • Puolalainen Browning wz.1928.
    Puolalainen Browning wz.1928.
  • Japanilainen Taisho 96.
    Japanilainen Taisho 96.
  • Bren (1941).
    Bren (1941).

Kirjallisuutta

  • Hyytinen, Timo: Arma Fennica 2 Sotilasaseet. Gummerus, 1987. ISBN 951-99887-0-X.

‎Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pikakivääri Wikimedia Commonsissa
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.