Pierre Beaumarchais
Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais (24. tammikuuta 1732 Pariisi – 17. tai 18. toukokuuta 1799 Pariisi) oli kelloseppä, keksijä, muusikko, poliitikko, invalidi, pakolainen, vakooja, kirjankustantaja, asekauppias ja sekä ranskalainen että yhdysvaltalainen vallankumoustaistelija. Hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten näytelmäkirjailijana erityisesti kolmen Figaro-näytelmänsä perusteella, joiden pohjalta ovat syntyneet oopperat Figaron häät ja Sevillan parturi.[1]
Sensuuri kielsi näytelmän Figaron häät, koska siinä hyökättiin Ranskan valtiota ja aatelisia vastaan, mutta esityskiellon ansiosta näytelmän suosio vain kasvoi. Beaumarchais tuli muotiin, ja kiellettyä näytelmää luettiin Pariisin salongeissa ääneen. Lopulta kuninkaalle tehtiin anomus esityskiellon kumoamisesta, mihin Ludwig XVI taipui. Figaron häiden ensiesitys oli Pariisissa huhtikuussa vuonna 1784, ja näytelmästä tuli suosittu. Kuninkaan puoliso Marie Antoinette kiinnostui nyt myös Beaumarchais´ta, ja elokuussa vuonna 1785 Sevillan parturi esitettiin kuningattaren omassa teatterissa Petit Trianonissa. Kuningatar itse esitti yhtä päähenkilöä.[2]
Yhdysvaltojen vapaussodan aikana Beaumarchais hoiti Euroopan ja Amerikan välisiä laivakuljetuksia ja toimi tällöin myös Ranskan kuninkaan salaisena asiamiehenä. Häntä kuitenkin syytettiin petturuudesta, ja hän joutui vuonna 1792 pakenemaan ensin Alankomaihin ja myöhemmin Britanniaan. Hän palasi Pariisiin 1799.[1]
Teokset
- 1760-luku – useita yhden näytöksen komedioita
- Les Député de la Halle et du Gros-Caillou
- Colin et Colette
- Les Bottes de sept lieues
- Jean Bête à la foire
- Œil pour œil
- Laurette
- 1765(?) – Le Sacristan (Le Barbier de Sévillen edeltäjä)
- 1767 – Eugénie, draama
- 1767 – L'Essai sur le genre dramatique sérieux
- 1770 – Les Deux amis ou le Négociant de Lyon, draama
- 1773 – Le Barbier de Séville ou la Précaution inutile, komedia
- 1774 – Mémoires contre Goezman
- 1775 – La Lettre modérée sur la chute et la critique du «Barbier de Sérville»
- 1778 – La Folle journée ou Le Mariage de Figaro, komedia
- 1784 – Préface du mariage de Figaro
- 1787 – Tarare, ooppera johon musiikin sävelsi Antonio Salieri
- 1792 – La Mère coupable ou L'Autre Tartuffe, draama
- 1799 – Voltaire et Jésus-Christ
Beaumarchais'hen liittyviä teoksia
- 1782 – Figaron häät, ovvero La precauzione inutile, näytelmään perustuva Giovanni Paisiellon ooppera, librettisti tuntematon
- 1786 – Figaron häät, näytelmään perustuva W.A. Mozartin ooppera, libreton kirjoitti Lorenzo Da Ponte
- 1816 – Sevillan parturi, näytelmään perustuva Gioacchino Rossinin ooppera, libretto Pietro Sterbinin
- 1905 – Chérubin, näytelmään perustuva Jules Massenet'n ooppera, librettisti tuntematon
- 1950 – Beaumarchais, Sacha Guitryn kirjoittama komedia
- 1966 – La Mère coupable, näytelmään perustuva ooppera, musiikki ja libretto Darius Milhaud'n
- 1991 – the Ghosts of Versailles, näytelmään La mère coupable löyhästi perustuva John Coriglianon ooppera, libreton kirjoittani William M. Hoffman
- 1991 – Den brottsliga modern, näytelmään La mère coupable perustuva Inger Wikströmin ooppera, libretto: Inger Wikström ja Mikaael Hylin.
- 1996 – Beaumarchais l'insolent, Guitryn näytelmään perustuva Édouard Molinaron ohjaama elokuva
Luettavaa Beaumarchais'sta
- "Beaumarchais and the American Revolution" – Brian N. Norton
- "From Dawn to Decadence: 500 Years of Western Cultural Life – 1500 to Present", Jacques Barzun
Lähteet
- ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 669. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 16. Valistuksen aika, s. 307-309. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09744-6.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Beaumarchais.
- Vapaasti ladattavia Pierre Beaumarchais'in e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
| ||||||||||||||||||||||||||
