Phibun
| Phibun | |
|---|---|
| แปลก พิบูลสงคราม | |
 | |
| Thaimaan pääministeri | |
| 13. joulukuuta 1938–1. elokuuta 1944 | |
| Monarkki | Ananda Mahidol |
| Edeltäjä | Phahon |
| Seuraaja | Khuang Aphaiwong |
| 8. huhtikuuta 1948–16. syyskuuta 1957 | |
| Monarkki | Bhumibol Adulyadej |
| Edeltäjä | Khuang Aphaiwong |
| Seuraaja | Pote Sarasin |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1897 Mueang Nonthaburi, Siam |
| Kuollut | 11. kesäkuuta 1964 (66 vuotta) Sagamihara, Japani |
| Tiedot | |
| Puolue | Seri Manangkhasila |
 Nimikirjoitus | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Phibun (Phibun Songkhram) (1897–1964) oli kiinalaista syntyperää oleva Thaimaan pääministeri vuosina 1938–1944 ja 1948–1957.
Phibun oli Pariisin sotilasakatemiassa opiskellut pienviljelijän poika, joka osallistui itsevaltaisen kuninkuuden lopettaneeseen verettömään vallankaappaukseen 24. kesäkuuta 1932.[1] Lokakuussa 1933 prinssi Boworadet yritti vastavallankumousta, mutta Phibun kukisti tehokkaasti kapinan. Näin hänen asemansa valtahierarkiassa vahvistui, ja hänestä tuli Phalonin hallituksen sisäministeri.[2] Vuonna 1938 Phibun nousi valtaan Phalonin erottua tehtävästään.
Huolimatta kiinalaisesta syntyperästään Phibun ryhtyi heti rajoittamaan kiinalaisperäisen väestön kaupankäyntimahdollisuuksia. Hän painosti kiinalaisia myymään riisimyllynsä valtiolle ja otti neuvonantajakseen kiinalaisvastaisessa kampanjassa Rama VI:n avustajan Vichitvadhakarnin. Pääministeri vangitsi 40 kuningashuoneen jäsentä ja kuninkaan valokuvien pito yksityiskodeissakin kiellettiin.[3] Vastaavasti jokaisella thailla tuli olla kotonaan Phibunin valokuva.[4]
Japanin kanssa läheisessä liitossa ollut Phibun pakotettiin eroamaan virastaan vuonna 1944, ja vaikka hän oli heti sodan jälkeen syytettynä sotarikoksista, vapautettiin hänet kaikista syytteistä.[5] Vuonna 1947 hän teki sotilasvallankaappauksen. Pääministerikautensa Phibun aloitti jälleen laajoilla kiinalaisvastaisilla toimilla.[6] Vuoden 1957 vaaleissa Phibunia syytettiin vaalivilpistä[7] ja samana vuonna suoritetun sotilasvallankaappauksen jälkeen hänen oli paettava maasta. Phibun sai turvapaikan Japanista.[8]
Lähteet
- Heikkilä-Horn, M, Miettinen, J.O: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
Viitteet
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Phibun.
| ||||||||||||||||||||||
