Pentti Saaritsa
Pentti Juhani Saaritsa[1] (29. joulukuuta 1941 Helsinki[2] – 9. huhtikuuta 2024 Helsinki[3]) oli suomalainen runoilija ja suomentaja. Hän julkaisi useita runokokoelmia sekä käänsi runoutta ja proosaa lähinnä espanjasta ja ruotsista.
Elämä ja ura
Saaritsa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa äitinsä ja isoveljensä kanssa Helsingin Kalliossa, ja hänen varhaislapsuuttaan leimasi jatkosota. Perheen isä kaatui Ässärykmentin korpraalina Itä-Karjalassa syksyllä 1941 ennen Pentin syntymää. Saaritsa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin II lyseosta vuonna 1961 ja opiskeli sen jälkeen kieliä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.[4]
Saaritsa toimi kulttuuritoimittajana Ylioppilaslehdessä vuosina 1964–1965 ja Suomen Sosialidemokraatissa vuosina 1965–1967. Hän jättäytyi vapaaksi runoilijaksi ja suomentajaksi vuonna 1967.[5]
Saaritsa on sanonut vaikuttuneensa 1960-luvulla etenkin chileläisen Pablo Nerudan runoudesta. Hän ehti tavata Nerudan henkilökohtaisesti tämän vieraillessa Helsingissä vuonna 1965.[4] Saaritsa kertoo kohtaamisistaan Nerudan kanssa esseessään, joka on julkaistu suomennoskokoelmassa Maan ja meren aallot[6]. Latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden tuntijana Saaritsa luennoi aiheesta Helsingin ja Turun yliopistoissa.[2]
Saaritsa sanoitti useita 1970-luvun poliittisen laululiikkeen klassikoita, kuten ”Laulu Spartakuksesta” ja suomensi muun muassa kappaleen ”Rauha, ystävyys, solidaarisuus”. Hän sanoitti tai suomensi kaikkiaan liki 200 levytettyä laulua.
Saaritsan esikoisrunokokoelma Pakenevat merkit ilmestyi vuonna 1965.[2] 1998 ilmestyi Saaritsan itse valitsema kokoelma hänen siihenastisesta tuotannostaan nimellä Pohjakosketus: 30 vuotta runoa.
Arviossaan Parnassossa Jorge Luis Borgesin esseekokoelmaa Seitsemän iltaa Virpi Alanen kiittää Saaritsan kykyä välittää suomennoksessa Borgesin suhdetta kieleen: Puoli vuosisataa runoilijana työskennellyt Saaritsa "ymmärtää hyvin, miten oleellinen poeettinen maailmankatsomus oli Borgesille. Suomennoksesta välittyy Borgesin lämmin suhde kieleen."[7]
Vuonna 2005 Saaritsalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[8]
Saaritsa oli naimisissa, ja hänellä on seitsemän lasta.[9]lähde tarkemmin?
Saaritsan omat runokokoelmat
- Pakenevat merkit. Helsinki: Kirjayhtymä, 1965.
- Huomenna muistan paremmin. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966.
- Varmuus kerrallaan. Helsinki: Kirjayhtymä, 1967.
- En osaa seisahtaa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1969.
- Jäsenkirjan lisälehdet. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.
- Syksyn runot. Helsinki: Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0823-5.
- Tritonus. Helsinki: Kirjayhtymä, 1976. ISBN 951-26-1238-0.
- Yhdeksäs aalto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1977. ISBN 951-26-1406-5.
- Nautinnon suola. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1516-9.
- Mitä näenkään. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1771-4.
- Ovi ja tie. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2075-8.
- Takaisin lentoon. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2333-1.
- Virtaava seinä. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-26-2685-3.
- Taivaan ja maan ero. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13313-2.
- Maailmaa köyhempi. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14962-4.
- Bagatelleja, opus 16. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17447-5.
- Oltava on. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-19075-6.
- Pohjakosketus: 30 vuotta runoa. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23007-3.
- Elävän mieli. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-24150-4.
- Yön soiva osa. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26165-3.
- Valkoiseksi maalattu musta laatikko. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31590-7.
- Tatuointeja ja lävistyksiä. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-34487-3.
- Julkiset salasanat. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-208-9.
Saaritsan suomennokset
- Pääartikkeli: Luettelo Pentti Saaritsan suomentamista teoksista
Palkinnot
- J. H. Erkon kirjoituskilpailu 1964 [10]
- Valtion kääntäjäpalkinto 1969, 1975, 1987
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1972, 1978
- WSOY:n kääntäjäpalkinto 1973, 1985
- Mikael Agricola -palkinto 1976, 1987
- Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1982
- Svenska kulturfondenin palkinto 1986
- Gabriela Mistral -mitali 1996[5]
- Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1999
- Nuori Aleksis -palkinto 2000
- Yleisradion Kääntäjä-karhu 2001
- Pablo Neruda -mitali 2004 (Chilen valtio)
- WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2007
- Pro Finlandia -mitali 2013[1]
- Pohjoismainen kääntäjäpalkinto 2014[11]
Lähteet
- ↑ a b Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat Ritarikunnat.fi. Viitattu 4.1.2022.
- ↑ a b c d Saaritsa, Pentti Kirjasampo.fi. Viitattu 4.1.2022.
- ↑ Runoilija ja suomentaja Pentti Saaritsa on kuollut Yle Uutiset. 12.4.2024. Viitattu 13.4.2024.
- ↑ a b Veli-Pekka Leppänen: Runon ja kielten mestari. Aamulehti 28. joulukuuta 2021, s. B9. Sanoma Media.
- ↑ a b Leppänen, Veli-Pekka: Pentti Saaritsa löi läpi runoilijana ja suomentajana 1960-luvulla, ja työ jatkuu yhä HS.fi. 28.12.2021. Viitattu 4.1.2022.
- ↑ []https://finna.fi/Record/eepos.3082826?sid=4543765074 Maan ja meren aallot. Finna.fi, viitattu 14.4.2024
- ↑ Virpi Alanen, Retkiä kieleen, Parnasso 5/2020, s. 59
- ↑ 43 kulttuurivaikuttajalle valtion taiteilijaeläke Yle Uutiset. 28.2.2005. Viitattu 4.1.2022.
- ↑ KKO
- ↑ Palkitut – JH Erkon kirjoituskilpailu web.archive.org. 13.2.2022. Arkistoitu 13.2.2022. Viitattu 15.5.2022.
- ↑ Pentti Saaritsa sai pohjoismaisen kääntäjäpalkinnon 24.5.2014. Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2014.
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 795. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
Aiheesta muualla
Sitaatteja aiheesta Pentti Saaritsa Wikisitaateissa- Karvanen, Salla: Surumielisyyteen taipuva yhteiskuntakriitikko Saaritsan esittely Sähköiset säkeet -verkkoantologiassa
- Saaritsan runoja Sähköiset säkeet -verkkoantologiassa
- Saaritsa Siltalan verkkosivuilla
- ”Soivaa puhetta maailmasta” (Tuomo Karhu 14.11.2001)
- Pentti Saaritsan sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomadon arvostelu runokokoelmasta Valkoiseksi maalattu musta laatikko (2006) (Jari Olavi Hiltunen 11.1.2007)
| ||||||||||||||||||||||
