Palvelusarvo

Palvelusarvo on sotilaan tehtävään liittyvä sotilasarvo, joka ei säily, kun tehtävä päättyy. Tehtävän päättymisen jälkeen palvellaan henkilökohtaisella sotilasarvolla. Useimmiten palvelusarvoon nimittäminen tehdään, jotta henkilön arvo vastaisi tämän tehtäviä esimerkiksi kansainvälisessä operaatiossa. Esimerkiksi rauhanturvajoukon prikaatin komentajaksi saatetaan sijoittaa eversti, jolle annetaan prikaatikenraalin palvelusarvo, jotta hän palvelee samassa sotilasarvossa kuin vastaavassa tehtävässä olevat muiden maiden upseerit ja hänen sotilasarvonsa on ylempi kuin hänen alaisinaan olevilla eversteillä.

Aliupseerit

Ammattisotilaana aliupseeri on palvelusarvoltaan kersantista sotilasmestariin. Varusmiehenä aliupseerikurssin (tai reserviupseerikurssin) suorittaneet ammattialiupseerit aloittavat uransa kersantin palvelusarvossa riippumatta heidän reserviarvostaan. On siis mahdollista että kersanttina uransa aloittava aliupseeri on reserviarvoltaan alempi- (esim. alikersantti) tai ylempiarvoisempi (esim. vänrikki). Jos ammattisotilaalla ei ole reservin aliupseerin (tai reserviupseerin) koulutusta, hän palvelee sotilasammattihenkilön palvelusarvolla^[1], kunnes on suorittanut aliupseerikurssin virassa ollessaan ja hänet on ylennetty reservin alikersantiksi, jolloin hänen palvelusarvokseen tulee kersantti.

Tavallisesti ammattialiupseerien palvelusarvo ja reservin sotilasarvo nousevat samanaikaisesti, palvelusarvon ollessa korkeintaan yhden arvon korkeampi kuin reservin arvo. Siinä tapauksessa että molemmat, palvelus- ja reserviarvo ovat samoja, ne kulkevat yleensä käsi kädessä. Aliupseerina palvelevat reserviupseerit eivät ylene reservin arvoiltaan edellä mainitulla tavalla aivan samassa tahdissa heille korkeampia aliupseerin palvelusarvoja myönnettäessä, mutta heidänkin reserviarvojaan voidaan ylentää.

Toimiupseerina palvelleet olivat useimmiten saaneet varusmiehenä reserviupseerin koulutuksen, eli heidän sotilasarvonsa oli reservin vänrikki tai luutnantti, mutta palvelusarvo oli ylikersantista sotilasmestariin, myöhemmin lisäkoulutuksen ja ylennysten myötä jopa yliluutnantti.

Kirkolliset tehtävät

Puolustusvoimien sotilaspapiston arvot ovat kaikki palvelusarvoja. Sotilaspappien palvelusarvot rinnastuvat upseerien arvoihin. Esimerkiksi sotilaspastorin palvelusarvo vastaa kapteenia, vaikka ko. papin oma sotilasarvo voi olla sotamies. Aktiivipalveluksessa olevat sotilaspapit ovat viimeistään palvelukseen astuttuaan suorittaneet reserviupseerikoulun tai sitä vastaavan muun kurssin. Kenttäpiispa kuuluu aktiivipalveluksensa aikana kenraalikuntaan, mutta eläkkeelle siirryttyään hän pitää taas omaa reservin sotilasarvoaan. Everstiluutnantin sotilasarvon ovat saavuttaneet kenttärovasti Jukka Malmivaara ja kenttäpiispa Yrjö Massa. Molemmat olivat käyneet myös kadettikoulun. Kenttäpiispa Viljo Remes oli sotilasarvoltaan sotamies.

Sotakoulujen oppilaat

Varusmiehet palvelevat pääsääntöisesti henkilökohtaisessa sotilasarvossaan. Poikkeuksena ovat sotakoulujen oppilaat, jotka palvelevat palvelusarvossa: aliupseerikurssin oppilaat joko aliupseerioppilaana tai aliupseerioppilaskorpraalina, mutta käytännössä kaikkia aliupseerioppilaita kutsutaan puhutellessa pelkiksi oppilaiksi ja reserviupseerikurssin oppilaita upseerioppilaiksi. Sen sijaan upseerikokelas ei ole palvelusarvo, sillä reserviupseerikurssin suorittanut pysyy upseerikokelaana myös varusmiespalveluksen päätyttyä, mikäli häntä ei ole ylennetty vänrikiksi.^[2](s. 15)

Vastaavasti ammattiupseeriksi opiskelevilla maanpuolustuskorkeakoulun oppilailla on opintojensa ajan kadetin palvelusarvo.^[2](s. 14)

Katso myös

• Sotilasarvo

Lähteet

• Suomen puolustusvoimat, Pääesikunta: Yleinen palvelusohjesääntö (YLPALVO). , 2009. Teoksen verkkoversio. (suomeksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet