PPD-34
| PPD-34 | |
|---|---|
 | |
| Tyyppi | Konepistooli |
| Valmistusmaa |  Neuvostoliitto |
| Valmistusvuodet | 1934-1939 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62×25 mm Tokarev |
| Aseen pituus | 785 mm |
| Piipun pituus | 260 mm |
| Paino (tyhjänä) | 3,12 kg |
| Lipas | Tankolipas tai rumpulipas |
| Kapasiteetti | 25 (tankolipas) tai 73 (rumpulipas) patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | 381 m/s |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 800 lks/min |
| Infobox OK | |
| PPD-40 | |
|---|---|
 | |
| Tyyppi | Konepistooli |
| Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
| Valmistusvuodet | 1935-1941 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62×25 mm Tokarev |
| Aseen pituus | 788 mm |
| Piipun pituus | 273 mm |
| Paino (tyhjänä) | 3,20 kg |
| Lipas | Tankolipas tai rumpulipas |
| Kapasiteetti | 25 (tankolipas) tai 71 (rumpulipas) patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | 489 m/s |
| Tehokas kantama | Tehokas kantama 160 metriä. |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 1 000 lks/min |
| Infobox OK | |
PPD-34 (ППД-34, ven. Пистолет-пулемёт Дегтярёва, Pistolet-pulemjot Degtjarjova) on Vasili Degtjarjovin 1930-luvulla Neuvostoliitossa kehittämä konepistooli, joka oli käytössä toisessa maailmansodassa ja talvisodassa.
PPD-34
PPD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula".
PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.
Suomessa sotasaaliiksi saadut kyseisen malliset konepistoolit, arviolta 300–400 kappaletta, jaettiin kotijoukkojen ja rannikkopuolustuksen käyttöön.[1]
PPD-40
Edelleen kehitelty PPD-40 (ППД-40, Pistolet-pulemjot Degtjareva, obrazets 1940 goda) oli ensimmäinen massatuotettu neuvostoliittolainen konepistooli, jota valmistettiin 86 986 kappaletta vuosina 1940–1941. Suurin rakenteellinen ero edeltävään malliin oli tukin muuttaminen kaksiosaiseksi, mikä mahdollisti "syöttökaulattoman" Suomi-konepistoolin rumpulippaan kopion käytön. Ase oli kuitenkin liian monimutkainen ja kallis todelliseen massatuotantoon, ja vuoden 1941 lopulla sen korvasi PPŠ-41, joka kuitenkin peri edeltäjältään rumpulippaansa.
Suomessa sotasaaliiksi saadut PPD-40-konepistoolit, arviolta noin 150 kappaletta, jaettiin kotijoukkojen ja rannikkopuolustuksen käyttöön..[1]
Lähteet
- ↑ a b http://www.jaegerplatoon.net/MACHINEPISTOLS2.htm
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PPD-34 Wikimedia Commonsissa
- Finnish Army 1918–1945: Machinepistols Part 2: Captured and Bought (englanniksi)
- Modern Firearms - Degtyarov PPD-34, PPD-34/38 and PPD-40 submachine gun (englanniksi)
- RKKA.BY.RU: Пистолет-пулемет Дегтярева обр. 1940 г. (venäjäksi)
- Gewehr.ru: ППД (venäjäksi)
