Osmo Saarnio
Osmo Kalervo Saarnio (20. toukokuuta 1914 Helsinki – 28. huhtikuuta 1953) oli suomalainen näyttelijä.
Elämä
Osmo Saarnio syntyi näyttelijäpariskunta Kaarlo Saarnion ja Laina Laineen perheeseen. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1919. Saarnio opiskeli Suomen Näyttämöopistossa vuosina 1934–1936. Vuonna 1939 hän avioitui näyttelijä Elvi Heinosen kanssa, pariskunnalle syntyi tytär Sirkka kesäkuussa 1941. Liitto päättyi eroon 1948.
Saarnio työskenteli näyttelijänä useissa teattereissa: Turun Työväen Teatterissa 1936–1938 ja 1942–1944, Porin Teatterissa 1938–1939, Helsingin Työväen Teatterissa 1944–1948, Helsingin Kansanteatterissa 1948 ja Punaisessa Myllyssä 1949. Hänen näyttämötehtäviään olivat muun muassa Fouché (kappaleessa Rouva Suorasuu), Mikko Vilkastus (Nummisuutarit), Anufri (Elomme päivät), Boni (Mustalaisruhtinatar) ja Lancelot (Nukke).
Saarnio näytteli yhdeksässä elokuvassa vuosina 1939–1950. Hänen valkokangasroolinsa olivat sivuosia, kuten Joas elokuvassa ”Minä elän”.
Filmografia
- Rakuuna Kalle Kollola (1939)
- Miehen vankina (1943)
- ”Minä elän” (1946)
- Serenaadiluutnantti (1949)
- Tanssi yli hautojen (1950)
- Maija löytää sävelen (1950)
- Köyhä laulaja (1950)
- Katarina kaunis leski (1950)
- Lakeuksien lukko (1951)
Lähteet
- Teatterin maailma – Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1950.
Aiheesta muualla
- Osmo Saarnio Elonetissä.
|
